lauantai 30. tammikuuta 2016

Vuoden alun kuulumisia ja täh - kohtako tässä pitää jo valmistua?



Heellou! Siitähän on jo melkoinen tovi, kun viimeksi kirjoitin. Työrintamalla onkin ollut aika uutiskuivaa – olen kirjoittanut yhtä juttua ja analysoinut toista. Niinpä työpäivät on kuluneet melkolailla mekaanisesti ja nopeasti, eikä niistä kertoaessa pääse lähellekään draaman kaarta.
 
On ollut mukava huomata, että sekä analysoiminen ja kirjoittaminen helpottuvat ajan kanssa, eikä kumpikaan tehtävä tunnu ollenkaan niin tuskalliselta kuin aiemmin.Kun viime artikkelia kirjoittaessa puolitoista vuotta sitten jokaista kappaletta piti pureskella, jauhaa ja tarkastuttaa erikseen, aina välillä pääsi turhauttamaan paikalla pysyminen, keskeneräisyys, takapakit ja omat virheet. Tällä kertaa ensimmäinen artikkeliversio muodostui aikapulan keskellä ranskalaisista viivoista. Uskalsin lähettää raakileen aika pian ohjaajalleni, ja nyt ollaan yhdessä työstetty juttua luettavaan kuntoon. Samoiten h-i-t-a-a-s-t-i ja kantapään kautta opitut tilastolliset menetelmät on nyt taas olleet käytössä ja yllättävän nopeasti oon saanut uusia tuloksia. Molemmissa hommissa, mun tekemistä on helpottanut tajuta, että ei tarvitsekaan yrittää kantaa yksin vastuuta kaikesta: Sen sijaan, että viilaisi tekstiä lopulliseen kuntoonsa täydellisyyttä tavoitellen, voi joitain kysymysmerkkejäkin lähettää eteenpäin. Ja vaikkei siihen tulisikaan vastausta muualta, niin se ehtii muhia omassa päässä samalla kun tekee jotain muuta. Myös tilasto-ongelmissa oon viime aikoina kysellyt neuvoja meidän hiirenhiljaisessa avokonttorissa. Toisinaan saa loistoneuvoja, joskus yhdessä pähkäilyn jälkeen helpottaa se, että eihän näitä kukaan tajua, eikä siis pidä itsekään:)! On se kyllä vähän vinoutunutta, että vasta kymmenennellä yliopistovuodellaan tajuaa, että apuja kannattaa kysellä muilta.

Nyt sitten pikkuhiljaa alkaa hiipimään ajatuksiin, että valmistumisen pitäisi siintää jo horisontissa. Yliopiston tutkinto-ohjelman tavoitteenahan on tohtori-koulutuksen suorittaminen neljässä vuodessa. Tuo aikaraja on aika tiukka, ja siinä on takana myös yliopiston oma tavoite tuottaa mahdollisimman paljon tutkintoja, joista yliopisto saa varansa. Välttämättä se ei kuitenkaan ole väittelijän etu valmistua juuri ja juuri kelpuutetulla ja mahdollisimman nopeatöisellä väitöskirjalla keskelle kansainvälistä kilpailua. Samalla toki tohtorikoulutusohjelmaa on uudistettu niin, että meidän koulutettavien valmistuminen ja opintojen suoritus helpottuisi. Yksi tällainen helpotus on varttuneemmista tutkijoista koostuva seurantaryhmä, joille tohtorikoulutettavan tulee vuosittain raportoida kuulumisistaan. Minulle se on parhaimmillaan antanut tarpeentulevia neuvoja ja auttanut rytmittämään vuotta vuosittaisen raportoinnin ja suunnitelmien koostamisen kautta. Toisille tiedän seurantaryhmän olleen myös keino selvittää ohjaajien kanssa tulleita ongelmia. Ehkä juuri näiden käytäntöjen ja myös yliopistolta lähes huomaamatta saatavien palveluiden (kuten esimerkiksi oman työpisteen ja tietokantojen käyttöoikeuksien) takia, mulla on myös sellainen olo, että taidan jossain vaiheessa olla tänne sen valmistumisen velkaa.  

Aikarajojen sijaan kelpomotivaationa on raha. Viime tekstin kirjoittamisen jälkeen sain apurahan tälle vuodelle Koneen säätiöltä (tähän väliin jee-huuto, kuperkeikka ja kierros talon ympäri), eli tämän vuosiluvun asia on yllättävän hyvässä reilassa. Apurahahakemuksia kirjoittaessa kuitenkin lupailin, että mun olisi realistista väitellä tämän vuoden lopussa. Säätiöthän ei pysty sitä tarkkailemaan, että tuleeko näin tapahtumaan, mutta epäilen etten saisi seuraavaksi vuodeksi samoilta tahoilta apurahaa luvaten taas valmistua sinä vuonna. Samaan aikaan, mää toivon, että mun voisi olla realistisempaa saada rahoitusta väitöskirjaa seuraavalle tutkimukselle. Ja näin pihinä naisena mahdollisuus paremmista saumoista apurahamarkkinoilla, saa mut tekemään oman vuosikalenterin, jossa on tavoitteena väitös vuoden vaihteessa – jaiks! Itse väitöstä ei uskallakaan ajatella, mutta väitösjuhlaa sen sijaan saa kai jo odottaa:)! Niitä ennen mulla on vielä paljon töitä tehtävänä, koska haluaisin siihen sisältyvän vielä nämä kaksi juttua...

Ensi kerralla kirjoitan taas poroista tai vaikka esiintymisjännityksestä - se on ollut kuumaperuna tässä vuoden vaihteessa. 

Nyt toivotan lykkyä tälle vuodelle näiden tykkyisten kuvien saattelemana! Nämä eivät siis liity työmaisemiin, vaan siihen että taas oon nollaillut aivoja erämaisemissa, tällä kertaa siskoni ja isäni kanssa Riisitunturin alueella. Seuraava tuulettumisreissu suuntaa sitten keskelle Pohjoismaiden ekologit yhteenkokoavaa Oikos-kokousta, jossa on toivottavasti paljon tuttuja mukavia naamoja. Viime vuonna samaisen kokouksen kansallisessa versiossa suunniteltiin yömyöhään asti kapinaa ja mielipidekirjoituksia - jännittää, mihin tänä vuonna päädytään:). 
  
Voikaahan hyvin!

-henni







Laavuyön valo ja lämpö
Aamun ensi kajo



 

perjantai 8. tammikuuta 2016

Blogihaaste

Perunakuoppa-blogin kirjoittaja, isini, haastoi minut taannoin kertomaan oman blogini tarinan - miten tähän päädyttiin, mitä on matkan varrella sattunut, kuinkas sitten kävikään.

Panimme pystyyn vastavalmistuneina biologian maistereina, pääosin Annan ja Annin kanssa, tohtorikoulutettavien arjesta kertovan blogin vuonna 2010 (tasan kuusi vuotta sitten!). Anna ja Anni ovat molemmat jo tohtoroituneet, Anna biofysiikalta ja Anni eläinekologialta; minä vielä hetken rämmin oman tutkintoni parissa. Ensimmäiset esitarkastajien kommentit väitöskirjastani ovat jo tulleet, toiset tulevat ensi viikolla. Ja mikä tärkeintä, karonkkapaikka on alustavasti varattu!

Tieteen Kananpojat -blogin ajatuksena on ollut kertoa, millaista väikkärin teko käytännössä on. Minulle blogin kirjoittaminen on ollut tärkeää omien ajatusten järjestämisen ja oppimisen kannalta. Suurin osa kirjoituksistani on ollut pitkälti päiväkirjan pitoa; mitä minulle nyt kuuluu -tyyppistä ajatusten virtaa. Olen kuitenkin koittanut viime aikoina paneutua enemmän käytännön asioihin ja biologisten prosessien taustalla oleviin teorioihin. Niistä kirjoittaminen auttaa mainiosti kertaamaan jo opittuja perusbiologisia asioita sekä jäsentämään vaikeampiakin ongelmia.

Kirjoittaminen, varsinkin tieteellinen, on melko aikaavievää. Etenkin nyt tämän syksyn mittaan blogin ylläpitäminen on jäänyt toissijaiseksi muiden kiireiden tieltä. Kohta on minun aikani jättää muut kananpojat ja niin sanotusti siirtyä elämässä eteenpäin. Pyrin vielä kirjoittelemaan tänne ainakin muutaman tekstin, valmistautuen samalla väitöstilaisuuteen (joka on näillä näkymin maaliskuussa).

Väitöskirjani otsikko on Kahlaajien fylogeografia ja luonnonsuojelugenetiikka (Phylogeography and conservation genetics of waders). Pääpiirteittäin keskityn geneettisen monimuotoisuuden maantieteelliseen vaihteluun (geneettiseen populaatiorakenteeseen) ja mitkä tekijät, niin nykyiset kuin historialliset, tähän ovat vaikuttaneet. Koska otsikko sisältää sanan luonnonsuojelugenetiikka, käsittelen lisäksi pienten populaatioiden geneettisiä ongelmia (homotsygoottisuuden lisääntymistä, sukusiitosta), ja kuinka tätä tietoa voidaan käyttää hyväksi käytännön luonnonsuojelussa.

Heittäkääpäs minulle aiheita, joista haluaisitte kuulla lisää!

Haastan mukaan seuraavat blogit:

Silmästä silmään
Erään planeetan ihmeitä
Pikku Punapippuri


Tässä ohjeet:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.