Heinäkuuta!

Taas on kuukausi vierähtänyt melkein huomaamatta. Pidämme nyt Hennin kanssa blogia yllä; Netta on niin kiireinen kokeittensa kanssa ettei kyllä millään ehdi tehdä mitään muuta ennen niiden loppumista (elokuun aikana, muistaakseni). Innolla odotamme Netan kuulumisia tämän jälkeen! Hän on ollut joka ikinen päivä kuukausikaupalla toukkalabrassa. Ei ole tainnut Netta paljon ehtiä lomailla.

Minäkään en paljoa ole lomia pidellyt, mitä nyt hieman pidempiä viikonloppuja (joita tuntuu kertyvän joka viikolle..). Viikonloppureissujen lomassa (lomassa olisi kivaa..) olen saanut lähetettyä kolmannen artikkelini muille kirjoittajille luettavaksi. Pikkuhiljaa etenee! 

Selvitämme yllä mainitussa artikkelissa rantakurvin (Xenus cinereus) geneettistä rakennetta eli populaatioiden välisiä geneettisiä eroja lajin koko levinneisyysalueella. Tarkoituksena on selvittää, ovatko kaikki rantakurvit geneettisesti samaa porukkaa vai löytyykö eroja. Jutun juju on pääosin luonnonsuojelugenetiikassa: mikäli jotkut populaatiot eroavat muista, voidaan niitä mahdollisesti pitää omina suojeluyksikköinään (linkin takana kirjoittamani juttu luonnonsuojelusta ja suojeluyksiköistä). 

Geneettisesti erilaisten populaatioiden suojelu on tärkeää koko lajin monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta - jos joku tämmöisistä populaatioista häviää (vaikkapa Suomen rantakurvipopulaatio, joka on jo nyt käsittämättömän pieni, vain viidestä kymmeneen paria), koko laji on vaarassa menettää osan geneettisestä muuntelustaan. Ja geneettisen muuntelun säilyttäminen on tärkeää, jotta laji pystyy vastaamaan vaikkapa ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ympäristönmuutoksiin.

Selvitämme artikkelissa myös lajin fylogeografiaa eli geneettistä ja maantieteellistä historiaa. Monesti pohjoisilla lajeilla geneettinen monimuotoisuus on alhaista, koska jääkausien aikaisten ympäristönmuutosten takia monen lajin elinympäristö on supistunut, ja sitä kautta myös niiden yksilömäärä ja samalla geneettinen monimuotoisuus. Kun populaatiokoko pienenee, lajin geneettinen monimuotoisuus usein vähenee samalla (riippuen toki pullonkaulan eli populaatiokoon supistumisen voimakkuudesta). 

Jääkausien jälkeen, kun lajit ovat taas voineet levittäytyä laajemmille alueille, niiden ysilömäärä kyllä lisääntyy, mutta geneettinen monimuotoisuus pysyy alhaisena, koska jo kadonnutta geneettistä monimuotoisuutta on vaikea saada takaisin. Mutaatioita, jotka tuottavat uutta muuntelua populaatioon, tapahtuu paljon hitaammin kuin kutistuneen populaatiokoon aiheuttamaa muuntelun häviämistä. Tämä näkyy hyvin lajien nykyisessä geneettisessä koostumuksessa (geneettinen monimuotoisuus pysyy alhaisena). Yhdistämällä historiallisen ja nykyisen tiedon lajin geneettisestä rakenteesta ja yksilöiden liikkeistä, voidaan suojelutoimia suunnitella parhaalla mahdollisella tavalla. 

Nyt kun rantakurvikässäri on luettavana muilla, pystyn taas keskittymään väikkärin yhteenvetoon, jonka pitäisi olla valmis elokuun aikana. Hyvä minä!

Nelli