Taas on kuukausi vierähtänyt melkein huomaamatta. Pidämme nyt Hennin kanssa blogia yllä; Netta on niin kiireinen kokeittensa kanssa ettei kyllä millään ehdi tehdä mitään muuta ennen niiden loppumista (elokuun aikana, muistaakseni). Innolla odotamme Netan kuulumisia tämän jälkeen! Hän on ollut joka ikinen päivä kuukausikaupalla toukkalabrassa. Ei ole tainnut Netta paljon ehtiä lomailla.
Minäkään en paljoa ole lomia pidellyt, mitä nyt hieman pidempiä viikonloppuja (joita tuntuu kertyvän joka viikolle..). Viikonloppureissujen lomassa (lomassa olisi kivaa..) olen saanut lähetettyä kolmannen artikkelini muille kirjoittajille luettavaksi. Pikkuhiljaa etenee!
Selvitämme yllä mainitussa artikkelissa rantakurvin (Xenus cinereus) geneettistä rakennetta eli populaatioiden välisiä geneettisiä eroja lajin koko levinneisyysalueella. Tarkoituksena on selvittää, ovatko kaikki rantakurvit geneettisesti samaa porukkaa vai löytyykö eroja. Jutun juju on pääosin luonnonsuojelugenetiikassa: mikäli jotkut populaatiot eroavat muista, voidaan niitä mahdollisesti pitää omina suojeluyksikköinään (linkin takana kirjoittamani juttu luonnonsuojelusta ja suojeluyksiköistä).
Geneettisesti erilaisten populaatioiden suojelu on tärkeää koko lajin monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta - jos joku tämmöisistä populaatioista häviää (vaikkapa Suomen rantakurvipopulaatio, joka on jo nyt käsittämättömän pieni, vain viidestä kymmeneen paria), koko laji on vaarassa menettää osan geneettisestä muuntelustaan. Ja geneettisen muuntelun säilyttäminen on tärkeää, jotta laji pystyy vastaamaan vaikkapa ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ympäristönmuutoksiin.
Selvitämme artikkelissa myös lajin fylogeografiaa eli geneettistä ja maantieteellistä historiaa. Monesti pohjoisilla lajeilla geneettinen monimuotoisuus on alhaista, koska jääkausien aikaisten ympäristönmuutosten takia monen lajin elinympäristö on supistunut, ja sitä kautta myös niiden yksilömäärä ja samalla geneettinen monimuotoisuus. Kun populaatiokoko pienenee, lajin geneettinen monimuotoisuus usein vähenee samalla (riippuen toki pullonkaulan eli populaatiokoon supistumisen voimakkuudesta).
Jääkausien jälkeen, kun lajit ovat taas voineet levittäytyä laajemmille alueille, niiden ysilömäärä kyllä lisääntyy, mutta geneettinen monimuotoisuus pysyy alhaisena, koska jo kadonnutta geneettistä monimuotoisuutta on vaikea saada takaisin. Mutaatioita, jotka tuottavat uutta muuntelua populaatioon, tapahtuu paljon hitaammin kuin kutistuneen populaatiokoon aiheuttamaa muuntelun häviämistä. Tämä näkyy hyvin lajien nykyisessä geneettisessä koostumuksessa (geneettinen monimuotoisuus pysyy alhaisena). Yhdistämällä historiallisen ja nykyisen tiedon lajin geneettisestä rakenteesta ja yksilöiden liikkeistä, voidaan suojelutoimia suunnitella parhaalla mahdollisella tavalla.
Nyt kun rantakurvikässäri on luettavana muilla, pystyn taas keskittymään väikkärin yhteenvetoon, jonka pitäisi olla valmis elokuun aikana. Hyvä minä!
Nelli
Kertomus oululaisista biologeista, jotka harjottelevat tutkijan elämää tohtoriopintoja tehden. Koska matka on yleensä mielenkiintoisempi kuin päämäärä, haluamme jakaa väikkärintekijän arkemme kanssasi. Tervetuloa seuraamaan, kantavatko kandijalat ja gradusiivet, ja kasvaako tieteen kananpojille lopulta heltta.
torstai 23. heinäkuuta 2015
sunnuntai 12. heinäkuuta 2015
Kurssi Abiskossa ja hullu tutkimusmatka
Iloista kesää!!
Hei taas minunkin puolesta. Täälläkin kesä on edennyt
ryminällä, enkä ole paljoa koneen äärellä istunut. Kotona on tullut vietettyä
neljä yötä kuukauden sisällä ja monenlaista paikkaa on nähty siinä välissä. Olen
siis nyt kesäkuun alussa pitänyt pari lomaviikkoa sekä tehnyt työreissuja,
jotka ei varsinaisesti tämän kesän maastohommiin liity. Ulkona olen saanut olla
pitkästä aikaa, ja oon ollut siitä mielissäni. Jos osaisin pidentää omaa ulkona
tekemisen ja olemisen kautta, olisi varmaan onnellisempi vuosi. No joo, nyt ei
pitäisi olla varaa valittamiseen, ja ehkä viikon konttorihommat ovatkin tähän
saumaan aivan paikallaan.
Maisema majapaikan terassilta - Torniojärvi ja vuoret takana |
Väikkärin parissa merkittävin kesäviikko kului Abiskossa juhannuksen jälkeen. Siellä pidettiin kurssi jatko-opiskelijoille ilmaston lämpenemisen vaikutuksesta koko ekosysteemitoimintoihin. En ollut aiemmin käynyt Abiskossa, joten odotin maisemienkin puolesta reissua kovin. Lisäksi entinen työtoverini, Maria, asuu nykyisin siellä. Oli siis inspiroivaa nähdä, kerrata yhteisiä kokemuksia sekä myös puhua nykyisistä työasioista ja suunnitella tulevia.
Iltapäivärertki Laktatjakkalle - Abiskosta Norjaan päin |
Abiskossa meillä oli todella onnea kelien kanssa, satuimme saapumaan
juuri kesän ensimmäisten lämpimien päivien aikaan, ja viikon aikana oli vain
muutama sateinen päivä. Vuorten laella oli vielä rutkasti lunta, ja myös
majapaikoiltamme, Abiskon turistikeskuksesta avautui upea maisema
Torniojärvelle ja sen taakse. Paikalle voisi ehdottomasti palata uudelleen.
Ensimmäisten hiilivuomittausten lähteillä - Stordalenissa |
Lohjennut palsasuo ja tilapäinen sulamislammikko |
Kurssiporukalla katselemassa puroja sulamistulvien aikaan |
Omien havaintojen perusteella voisin kuvitella että laidunnus vaikuttaa hiilen ja ravinteen määrään vesistöissä. Uskoisin että Reisan ja Cearron poroaidoilla sekä pinta- että pohjavesien valuma ovat kasvaneet laidunnuksen myötä ja näin myös veteen olisi liuennut suurempi osa hiiltä ja ravinteita. Mutta olisikin mielenkiintoista mitata, onko näin, ja että vapautuvatko ne vesistössä hiilidioksidina vai lisäävätkö ne kenties hiilensidontaa. Olin tästä niin innostunut, että ympäripuhuin (tai jyräsin) viitisen kurssikaveria tekemään kurssin lopputyön nimenomaisesta aiheesta. Inspiroivaa siis, ja aivan tyhmää ajatella, etteikö uusiin systeemeihin kannattaisi tutustua.
Ennen kurssia olin ollut huolissani siitä, että kannattaako tässä vaiheessa opintoja mennä kurssille, jossa opetellaan menetelmän tai uusien suorien taitojen sijaan lähinnä laajempaa teoriaa ja ymmärrystä. Ja totta, että oppimispääomana kurssin antia onkin vaikea mitata. Sen sijaan kurssi oli minulle todella oikeaan aikaan sattunut ajanjakso viettää aikaa muiden tiedenoviisien joukossa. Meillä oli todella rento tunnelma koko kurssin aikana, ihmiset olivat innostuneita viettämään aikaa yhdessä ja keskustelemaan juuri kuulemastaan. Myös kurssinvetäjillä oli aikaa istahtaa meidän hölmöhköjen keskustelujen ääreen. Kaipaisin juuri sellaista, koska arjessa mun työskentely lipsahtaa helposti erakkomaiseen painimiseen omien ongelmien kanssa. Kurssin jälkeen iski siis myös inspiraatio etsiä uusia tulevia konferensseja ja päästä taas hetkeksi ulos tutkijan kammiosta.
Itse askarreltu tallausindeksi pystyssä talven jäljiltä |
Matkaa Cearron koealoille - 26 kilometriä lähimmältä tieltä |
Yö teltassa Cearron koealoilla |
Kevään jäljiltä vesi solisi kaikkialla reitin varrella |
Onneksi sentään Cearron pitkillä maastopäivillä, reissu ei ollut samalla tavalle turha, ja suurimman osan aikaa minulla kävi taas hyvä mäihä kelien kanssa.
Vain yöllä horisontin vuoret peittyivät usvan taakse. |
Näiden reissujen ohella kävin myös pyöräretkellä siskoni kanssa Etelä-Suomessa, ja toiselle lomaviikolle lähdimme suuremmalla porukalla yhdistetylle melomis-, maastopyöräily ja vaellusretkelle Hetta-Pallakselle. Oli hyvät viikot - lissää tälläisiä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)