keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Keskiviikko-suositus: näyttelyyn!

Heihoi! 
Mää oon viime aikoina töiden sivussa (ja ehkä hieman siinä päälläkin) puuhaillut näyttelyä Sanginjoen ulkometsästä kaupunginkirjastolle. Itse olen osallistunut lähinnä näyttelyn tekstien muodossa, valokuvat on ihan muilta kerätty..  
Siitä tuli sen verran komia, että pittää mainostaa ihan täälläkin. Käykää kurkkaamassa, paikan päällä myös ohjeet minne Sanginjoelle voi lähteä retkelle. Arkisin kirjasto on auki 9-20, lauantaisin 9-16 ja sunnuntaisin 12-16.

Alla kuvin: 

Valokuvia ikkunoita vasten. Oikeanpuoleisen seinän aukko aiheutui yhden kuvan tippumisesta. Nyt sekin karatesankari on taas seinällä. 

Lajikollaasit sienistä, kasveista ja linnuista sekä aikajana Sanginjoen ulkometsän vaiheista vuodesta 1605 alkaen. 

Sisäänkäynti näyttelytilaan

Info Sanginjoen ulkometsästä, kuukkeli sekä kyltti toiveajattelusta.

Kelo ja sivuseinän kuvia.



Kartta Sanginjoelta
Suojeluarvoista

Tietopaketti ennallistamisesta
Revontulet Kalimeenlammella. Kuva on siis yksi näyttelyn tauluista, jonka värit todellisuudessa on paljon tätä taltiota makeammat.

Seppo Leinoselta tilattu teos Sanginjoen suojelusta


Siinäpä ne. 
Samalla tuli näyttelykin tallennettua bittimuotoon. Viimeisenä vielä kuva viime retkeltä Sanginjoen Isokankaalta. Vappuviikonloppuna kesän pystyi jo haistaa saapuvan:).


-henni 
Sanginjoella vappuviikonloppuna 2015

perjantai 8. toukokuuta 2015

Kiire!

Ja taas on vierähtänyt ihan huomaamatta piiitkä pätkä viimeisimmästä päivityksestä. Onkin ollut erityisen kiireinen kevät, kun yhteenveto pitäisi saada pikimmiten valmiiksi ja artikkelit maailmalle. Maastokausikin puskee kovaa vauhtia päälle - ensimmäiset sirriläiset valmistautuvat jo pesintään.

Itämeren suosirrin luonnonsuojelua käsittelevä artikkeli on nyt melkein valmis ja luettavana muilla kirjoittajilla. Kolmas väitöskirjani artikkeli, rantakurvin levinneisyysalueen laajuinen geneettinen katsaus, on analyysivaiheessa ja pitäisi saada pian pakettiin niin pääsisin kirjoittamaan yhteenvedon loppuun. On mukava olo kun on saanut paljon aikaiseksi. Kyllä tästä tytöstä vielä tohtori tulee, vaikka kaikissa hommissa onkin mennyt paljon odotettua pitempään (mikä tuntuu olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus). Alustava väitösajankohta, syyskuu, saattaa sekin myöhäistyä, mutta eipä sillä toisaalta ole väliä väittelenkö syys- vai joulukuussa vai jossain siinä välillä. Tämän vuoden puolella joka tapauksessa.

Yhteistyöprojektejakin pukkaa. Tänne tulee toukokuun lopulla saksalainen kaveri keräämään lapinsirriltä spermanäytteitä (hän tutkii erilaisia lintujen pariutumisjärjelmiä ja miten sperman rakenne vaihtelee niiden välillä). Lapinsirrillä pariutumisjärjestelmä onkin jännä: naaras parittelee ensin yhden (tai joissain tapauksissa useamman) koiraan kanssa ja jättää koiraan hautomaan ensimmäistä pesää, lähtee sitten muualle, jopa satojen kilometrien päähän, jossa tekee toisen pesän ja hautoo sitä itse.

Lisäksi sain eilen kyselyn portugalilaiselta sirritutkijalta. Hän haluaa tutkia suosirrien genetiikkaa Gröönlannista Venäjälle uuden sukupolven sekvensointimenetelmien avulla (engl. new generation sequencing), jossa katsotaan geneettistä muuntelua koko genomin laajuisesti. Hän kyseli meiltä näytteitä ja vastasin jo hänelle että olemme ehdottomasti mukana jutussa.

Islannissa viime syksynä tekemäni labrahommat (katso Islantijutut täältä ja täältä) ovat myös tuottaneet tulosta ja aineisto on nyt analyysivaiheessa. Harmi kun en ehdi sitä tällä hetkellä käsittelemään. Tarkoituksenani on kuitenkin lähteä Islantiin ensi syksynä uudestaan ainakin pariksi viikoksi. Täytyy toivoa että saan väiteltyä ennen reissua jotta ehdin rauhassa paneutua muihin hommiin. Islannissa on lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna kahlaajaryhmän konferenssi ja olisi mukava yhdistää työkeikka samaan syssyyn.

Alkuviikolla tuli lisäksi kivoja uutisia - meidän ryhmän geopaikannintyö, joka käsitteli geopaikantimien vaikutusta suosirrin selviytymiseen, on julkaistu (tai melkein julkaistu - alustava versio on jo nähtävillä netissä mutta juttu tulee lehteen myöhemmin). Voit lukea jutun täältä. Geopaikantimilla seurataan siis lintujen liikkeitä muuttoreiteillä ja talvehtimisalueilla. Paikantimet kiinnitetään linnun jalkaan pienen lippurenkaan avulla, joka painaa noin 1,5-2% linnun painosta. Emme havainneet paikantimella olevan vaikutusta lintujen säilyvyyteen, mikä on erittäin positiivinen asia.

Nyt takaisin rantakurvianalyysien pariin.

Hyvää viikonloppua!

Nelli