perjantai 10. huhtikuuta 2015

Artikkeli läpi (intiaanituuletus)



Heeelou lukijat,

Terveisiä tiedemaailmassa leijailevalta. Tällä viikolla meidän artikkeli, se mitä olen kirjoittanut viimeisen vuoden, hyväksyttiin Global Change Biology -lehteen. Se on tosi hyvä lehti meidän alalla. Kun lehtien laatua mitataan niissä olleiden artikkelien siteerauksilla, tämän lehden vaikuttavuuskerroin (=impact factor) on 8. Erityisesti biodiversiteettitutkimuksessa artikkelia lehdessä pidetään tosi kovana juttuna, mutta lehti on julkaissut yhtälailla paljon hiilen kiertoon liittyviä artikkeleja. Oon ollu aivan mielissäni ensimmäisestä julkaisusta. Tiedemotivaatio nousi aika harppauksella, mikä on ollut tosi tervetullutta viimeisen puolen vuoden jälkeen. Pitäisi varmaan kolauttaa pää johonkin oven karmiin ja muistaa että oikeastaan paljon on kyse myös onnesta ja kaikesta muusta panoksesta mitä työn takana on. Tässä takana oli 19 vuotta kerätty aineisto, tarinaksi tulkittavat tulokset ja ennen kaikkea muiden kirjoittajien panostus työn eteen. Ei taida heti toistua tälläinen tilaisuus, vaikka olikin jo toinen onnenpotku putkeen.

Hyväksymisestä huolimatta artikkeli ei kuitenkaan vielä ole aivan valmis: ensi viikolla mulla on ohjelmassa kuvien tuunaus julkasuformaattiin. Editori oli tainnut huomata, että lähes jokaisessa kuvassa oli takana viimehetken kuvatekstien korjauksia PowerPoint -ohjelmalla, ja yhden kuvan oli jättänyt Excell muotoon, mikä ei kuitenkaan tarpeeksi hieno-resoluutioinen julkaistavaksi. En ole vielä halunnut ajatella, että miten ne korjaukset hoituu, mutta oon sentään uusinut työhuoneen teevalikoiman, jotta pysyisin R-ohjelmaa näpertäessä mahdollisimman Zen:).

Mun kirjoitteluvaihe ei ole pelkästään pyörinyt tuon artikkelin korjaamisen ja refereekommenttien ympärillä. Reilu kuukausi sitten mun ohjaajaa, Saria, pyydettiin kirjoittamaan lyhyt katsaus laidunnuksen merkityksestä arktisilla suo-systeemeillä. Sari pyysi minua mukaan kanssakirjoittajaksi – pienenä luovuusrajoitteena oli kuitenkin se, että aikaa kirjoitukselle annettiin vain kolme viikkoa. Ensimmäisen viikon näistä olin lomalla, toisena haudottiin aihetta ja mietittiin lähestymiskulmaa, kolmantena alettiin kirjoittaa, ja katsaus valmistuikin sitten noin viikon aikana, jonka jälkeen se vielä käytettiin kielentarkastuksessa kaksikin kertaa ennen lehteen lähettämistä. Lehdestä ei sen koommin kuulunut palautetta kirjoitukseemme, paitsi tämän aamuinen julkaisuluvan allekirjoittaminen. Mietittiin, että se on kenties hyvä merkki, tai tiedä häntä. No, kuitenkin itse innostuin aiheesta aivan täysillä, ja vakuutuin siitä että haluan vielä tehdä jotain suolla. Alettiinkin jo suunnittelemaan olisiko 2016 vielä neljäs perättäinen kenttätyökesä Lapissa, ja mitä kaikkea hiilen kiertoon liittyvää suokoealalta voisi katsella. Tämä aineisto ei varmaan mahtuisi väikkäriin, mutta saa kai sitä sivuprojekteja olla.  

Siinä meidän katsauksessa kokosimme mallin siitä, miten laidunnus ja lämpeneminen voisivat vaikuttaa eri kasviryhmien peittävyyteen soilla ja peittävyysmuutoksien kautta taas ekosysteemiprosesseihin ja hiilen kiertoon. Olen sen verran ylpeä siitä mallista ja sen selkeydestä (oisittepa nähnyt millasia hämähäkkejä mulla oli sitä ennen piirustusohjelmassa:)), niinpä suomensin mallin pääpiirteitä ja laitan sen tähän (vaihdoin sentään värit - shh, lehtien copyright).




Ja innostuneena kaavioihin, tein samanlaisen yksinkertaistetun kaavion myös Kilpisjärven kokeen tulosten pohdinnassa. Siellä siis koealana oli karu tunturikangas, ja vallitsevina ja keskenään kilpailevina lajiryhminä ikivihreät ja kesävihannat varvut. Me ei niinkään mitattu kilpailua tai haettu eroa funktionaalisissa ryhmissä, mutta 19 vuoden leikkaussimulaation jälkeen satuttiin toteamaan että kappas ikivihreät onkin runsastuneet, ja kappas, samaa on havaittu monella muulla alalla, ehkä jopa laidunnuksen / herbivorian seurauksena. Ruuduilla olleet pienoiskasvihuoneet olivat vain voimistaneet muutosta, kertoen siitä että nykyisissä olosuhteissa kasvillisuuden muutos on todella hidasta. Siksipä pidemmän aikakauden vasteita arvioidakseen ruutujen lämmitys kasvihuoneilla voi tuottaa ihan mielenkiintoisen skenaarion. Tai ainakin jokin vaste havaitaan, verrattuna h-i-t-a-a-s-t-i muuttuviin lämmittämättömiin ruutuihin. Tämä kaavio on vähän lapsellinenkin yleistys siitä, mitä noilta aloilta voisi minusta olettaa, jos valtalaji muuttuu kesävihannista ikivihreiksi. Suurta osaa hiiliennusteisa emme mekään saaneet mittauksin dokumentoitua, niinpä tämä koostuu lähinnä toisten teorioista. 


Hassua muuten, että samalla kun me spekuloidaan ikivihreiden runsastumisen lisäävän hiilen varastointia alueelle pitkällä aikavälillä, samassa lehdessä julkaistiin juuri tässä kuussa tutkimus, jossa todettiin, että kesävihannilla varvuilla on ikivihreitä pidempi kasvukausi ja tehokkaan yhteyttämisen aika on keskimäärin kymmenisen päivää pidempi. Siinä artikkelissa todettiin, että kesävihantien runsastuminen ikivihreiden kustannuksella lisäisi tundran hiilinielua ja siis hiilidioksidin talteenottoa – mikä on päinvastainen tulos kuin tässä. Eli seikat ei ehkä ole niin yksinkertaisia kuin kaaviossa, ja aiheesta varmaan riittää vielä vääntämistä ja ymmärryksen kartuttamista.

Sellaista tällä kertaa. Koitan lähettää aurinkoa teillekin kevääseen talvikuvan muodossa! 
-henni