Nellin innoittamana lähdin minäkin mukaan jakamaan
väitöskirjan teon arkea. Tutkin hyönteisten elinkierto-ominaisuuksien
evolutiivista potentiaalia ja trofiatasojen välisiä vaikutuksia muuttuvassa
ilmastossa. Takanani on kohta kaksi vuotta väikkärin tekoa, pitkiä labrapäiviä,
innostusta ja välillä ahdistustakin, mutta edessä siintää vielä paljon
tekemistä. Kirjoitan tässä perjantai-illan ratoksi lyhyesti kuinka tähän on
tultu.
Vuonna 2005 muutoksen tuulet kutsuivat Rovaniemen tyttöä,
joka pakkasi rinkkansa ja suuntasi kokeilemaan kuinka omat siivet kantaa
maailman äärissä. Kuten monella muullakin biologilla, eväät luonnon tarkkailuun
on saatu jo kotoa, jossa lapsena itsekin kuljin vanhempien jalanjäljissä erällä
ja marjassa. Kuitenkin vasta vajaan vuoden kestäneellä reppumatkallani
Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Kiinassa vahvistui ajatus biologin tiestä.
Ekologian kärpänen puraisi lopullisesti
maastoapulaisena Australian Central Queenslandin yliopiston
tutkimusprojektissa, jossa kerättiin aineistoa St Bees saaren koalapopulaation
demografiasta, levinneisyydestä ja habitaatin käytöstä. Biologian opintoni suoritin
Oulun yliopistossa, viihtyen kuitenkin paljolti myös Israelissa Haifan
yliopistossa harjoittelun, projektitöiden ja gradun merkeissä. Gradussani
tutkin teiden vaikutusta hyönteisten liikkumiseen, krysanteemiyökköstä
mallilajina käyttäen. Erityisesti olin kiinnostunut, vaikuttaako tie ja
vilkkaan liikenteen ilmavirtaukset naaraan feromonin kulkeutumiseen ja
rajoittaako se näin ollen koiraan mahdollisuuksia löytää potentiaalista
parittelukumppania. Luonnossa feromonilla tehtävissä
vapautus-takaisinpyyntikokeissa minulla oli yhden kuuman Israelin kesän aikana
yhteensä 10 000 laboratoriokasvatettua koirasta lennossa. Kaikki ei mennyt
aivan kuin Strömsössä, niin kuin tutkimukseen kuuluu, mutta sain kuin sainkin
aiheesta niin kivat tulokset, että päätimme ohjaajieni kanssa koittaa niistä
tieteellistä julkaisua. Maisterivaiheen lopulla minulle tarjoutui mahdollisuus
väitöskirjan tekoon Biologian laitoksella Oulun yliopistossa. Sukellus
graduaikaisesta hyönteisten käyttäytymisen tutkimisesta kohti elinkierto-ominaisuuksien
evoluutiota ja kvantitatiivisen genetiikan syövereitä ei ole ollut kevein
haaste, mutta samalla hyvin antoisa. Väitöskirjastani, työn arjesta ja sen
tuomista haasteista lisää piakkoin. Aurinkoista keväistä viikonloppua!
Netta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti