perjantai 23. tammikuuta 2015

Etenemisiä (viimeinkin) ja muita ajattelemisen aiheita



Tsaudihaudi ja mukavaa viikonlopun alkua lukijoille!

Täällä pakkasten keskellä ja toimimattomien pyörien parissa aika on taas juossut ja mukavasti. Sain viime viikolla vihdoin ensimmäisen jutun lähetettyä lehteen, ja jos ensi viikolla se ei pompsahda takaisin, meinaan juhlia tarkastusluentaan pääsyä. Nyt pitäisi vielä malttaa. Jutun lähdettyä olen päässyt uppoutumaan viime kesän näytteiden pariin. Ehdin jo vähän tuskastella, että eih ja voih, kuinka paljon työtä on edessä niiden kanssa. Ja nyt oon ollut todella yllättynyt ja mielissäni, että kerrankin se on sujunut luultua jouhevammin. Jes, pessimisti ei pety!

Tässä labrapuuhien aikaan mulla on taas vapautunut aikaa järjestöhommille. Ilmastolakikampanjassa kahmitaan vielä viimehetken puuhia ennen eduskuntakäsittelyä ja samoiten täällä paikallisesti Sanginjoki-kampanjassa väsäillään näyttelyä toukokuulle. Sen parissa olenkin tällä viikolla päätynyt kirjoittamaan apurahahakemusta, jossa perustellaan tarvetta näyttelylle. Ja nyt, samalla kun on vähän kirjoittelemisia työn alla, sitä huomaa miten paljon kirjoittamisesta myös nauttii. On siistiä, miettiä perusteluja, minkä takia joku tekemisen alla oleva asia on tärkeä. Siinä samalla päässä läjänä olevat suunnitelmat selkeytyy itsellekin tekstin kautta. Ei siis täysin turhaa hommaa, vaikka nyt omaa suhtautumista varmasti keventää se, että oma elanto ei siitä riipu. Hehkuttaessa koko kirjoitusprosessin, tekstissäkin mun ongelmana on vielä se, että välillä hehkutus ja aiheen perustelu menee täysillä ja suoraan aiheen ylitte. Pitäisi ilmeisesti soittaa jotain Maa kutsuu -kasettia samalla (toimisikohan joku oppikirja CD, vaikka lintujen laulut?).

Omista suunnitelmista liika-innostumisesta tuli mieleen keskustelu ennen joulua, jossa biologikollega kyseli väitöskirjani aihetta. Itselleni epätyypillisesti vastasin lyhytsanaisesti, että oikeastaan tarkkailen kuinka porojen laidunnus vaikuttaa ilmastonmuutoksen takaisinkytkentöihin. Siitä keskustelu  jotenkin kääntyi kokonaan siihen, että kuinka ympäripyöreästi voi nimetä oman aiheensa väittämättä, että oikeasti työn tuloksena voisi saada siihen vastausta selville. Ja samalla myös mietittiin, että onko se aina hyvä mainita tutkivansa todella mediaseksikkäitä aiheita kuten vaikka porojen laidunnus (varsinkin Lapissa aihe on niin kuuma peruna, ettei sitä jokaisessa kassajonokeskustelussa uskalla mainita, jos ei ehdi tarkemmin selittämään) tai ilmastonmuutos (kuuma peruna, indeed, mutta varmasti täysin aiheesta)? Ja missä vaiheessa oma tutkimus lähestyy tiedepornoa, jos tutkii vain todella ”kuumia aiheita” vanhoilla menetelmillä. Semmosta. En menettänyt vielä täysin toivoa oman aiheeni kanssa, mutta jäinpähän miettimään.

Siinäpä mun ajattelemisen aiheet nyt. Ensi kertaan!

-henni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti