Kylmästä lämpimään – ja toisinkin päin, eestaas.

Eli seuraavassa kuulumisia maastoreissulta ja menneistä viikoista, jotka ovat enimmäkseen menneet reippahasti paikasta toiseen seilatessa.  Aivan mukavaa elämää tämäkin:)!

Tunnelmaa kurssilta, viimeisenä retkipäivänä Iesjärvellä

Ensiksi, meidän kurssi oli ja meni aivan tosi mukavasti: lumi kantoi, yleistunnelma pursusi reippautta ja hymyileviä ilmeitä – ja totta kai myös kaoottisuutta piisasi muille jakaa! Kurssia siis vietettiin kahdessa paikkaa Pohjois-Norjassa, tunturituvalla lähellä Altaa ja Seilannin saarella jäämerellä. Vaikka Oulun heräävästä keväästä lähtiessä ei oikein voinut kuvitella, paikan päällä odotti täysi talvi, mikä olisikin ollut aikamoinen tänka på, jos talvi olisi uupunut, sillä koko ohjelma oli suunniteltu hiihtomatkojen varaan ja muun muassa lumenrakenteen tutkimiseen. Nyt olosuhteet siihen olivat mitä parhaimmat, keli pysyi tasaisen lähellä nollaa koko ajan, lähes aina kuitenkin plussan puolella. Lumipeitettä riitti ja jääkin kantoi edellistä vuotta enemmän ja järven selkien ylityksestä selvisimme odotettua kuivemmin jaloin.  Hiihtämisen ohessa meillä oli muutakin ihan tutkimuksen opettelua jäljittelevää ohjelmaa, vaikka jo siirtyminen ja alkeelliset majapaikat vedenhakureissuineen ja kota-öineen tuottivat oman makunsa päiviin. Kurssinvetäjän tyyliin kurssiohjelma venähti muutamalla tunnilla, kuitenkin saman vuorokauden sissään päästiin joka päivä perille majapaikkaan.

Lounastauko (kurssin tapaan kello viisi)

Mulle kurssi oli tänä vuonna erikoinen siksi, että olin ihan ensimmäistä kertaa opettamassa siellä – vastuun paino saappaissa. Ennen kurssia koetin käydä ohjelmaa suunnitellusti läpi, tiedottaa siitä selkeästi opiskelijoille (haastava homma - tuo selkeys!), ja pienissä etukäteis-stresseissä kävin myös ensiapukurssin. Opettaminen oli kaivattua vaihtelua tutkimus-värkkäilyyn. Toimistopäivinä oli oikeasti mukavaa vastailla kurssilaisten kysymyksiin, siitä millaisen makuupussin tarvitsee mukaan tai kuin monta takkia. Vaikka kyllä myös järjestelyt muutamaa päivää ennen kurssia kaatui käsiinkin, pienoisen kommunikaatiokatkoksen ja siitä seuranneen välinekriisin takia. Itse kurssilla oli myös melko luontevaa ohjailla, tällä kertaa omaan rooliin kuului myös semmoinen lisävivahde, että pääohjaajalle piti säännöllisin väliajoin pistää vastaan, esimerkiksi silloin kun ajantaju heikkeni retkeilyinnon vallatessa tai silloin kun tarinoille ei olisi tullut loppua kaikkien odottaessa. Lopulta oma rooli kurssilla oli vahtailla vähän niin kuin kaikkea mahdollista, ja varmistaa, että kaikki on mukana (välillä tavarat, välillä ihmiset). Mieleen jäi paljon asioita, joita jälkiviisaudella olisi voinut tehdä paremmin. Nyt kuitenkin unelmoin jo että pääsisi mukaan myös ensi vuonna.

Kurssin jälkeen ohjelmaani on mahtunut Oulua sekä Helsingin, Jyväskylän, Lappeenrannan ja Espoon pyrähdyksiä. Jälkimmäinen oli kirjaimellisesti pyrähdys - nimittäin elämäni toinen juoksutapahtuma. (Ensimmäisestä oli kulunutkin 20 vuotta aikaa ja siitä ole kuullut tarinoita, miten hehkutin kisan jälkeen, ettei kukaan tullutkaan minun perässä maaliin.) Sitten Oulussa oli pääsykoevalvomista ja maastoreissun odottelua. Odottelulta se on vähän tuntunutkin, sillä keväiset pohjoisen lumisateet näkyivät vielä kesäkuun alussa koealoilla ja niinpä odoteltiin lähtökuopissa muutaman lähtöpäivän ohi, että lumet varmasti ehtii sulaa ja että porot saa vasomisrauhan koealallamme eksyttyään. Nyt perillä tuo odottelu tuntuu aivan peruskauralta biologin hommissa, mutta silloin oli vaikea muistella, milloin viimeksi olisin ollut niin turhautunut työasioista. Kaipa odottamiseen täytyy oppiakin. Esimerkiksi nyt, kun on päättänyt että työtä tehdään vain sateettomina ja sumuttomina päivinä ja kun pitää odotella sisällä viiteen asti sääennusteen lupaamaa hetkeä, jolloin sumupilvet häviävät. Hyvä hetki päivitellä blogia.

Nyt jatkan odottamista eväiden parissa. Odottavan terveisin,

-henni

  

Reisadalen, eli takaisin vanhoissa gradumaisemissa

Ensimmäinen maastopäivä - luntakin oli juuri sopivasti, vasta koealojemme vieressä