perjantai 16. toukokuuta 2014

Haku(ja) päällä

Päivää taas, että pätkähti!

Heti alkuun artikkeliuutisia. Käsikirjoitukseni tuli kahdesta lehdestä nopeana bumerangina takaisin, mutta kolmannessa se pääsi vertaisarviointiin. Kahdesta arvioijasta ensimmäinen oli hyvin positiivinen käsikirjoitustamme kohtaan, kommentoiden enimmäkseen muotoseikkoja. Toinen arvioija kirjoitti pitävänsä tekemistämme kokeista, mutta suhtautui kommenteissaan äärimmäisen kriittisesti johtopäätöksiimme. Kakkonen selvästi tuntee alansa hyvin, mutta meidän näkökulmastamme osa hänen kommenteistaan ja laskelmistaan menee datamme ohi.

Korjaukset ja vastineet arvioijien kommentteihin ovat edelleen työn alla. Jotenkin olen jumahtanut taas paikoilleni kirjoittamisessa. Täytynee hätyytellä ohjaajaa apuun, ellen pääse korjausten kanssa pian eteenpäin. Kirjoittamiseen liittyvät ongelmat ovat minulla joskus tosi pienestä kiinni, ja lähtevät purkautumaan, kun joku toinen antaa vähän uutta näkökulmaa käsillä olevaan tekstiin. Pitää vaan niellä ylpeytensä ja käydä kysymässä apua. Tämä käsikirjoitus olisi hyvä saada lopultakin julkaistua.

Vihoviimeisen käsikirjoituksen data on suunnilleen analysoitu, mutta sanaakaan en ole siihen vielä ehtinyt kirjoittaa. Tulosten kuvallisessa esityksessä on vielä jonkin verran mietittävää, ja kirjallisuuden lukeminen on –kuten tavallista minulle– vähän jäänyt. Voi olla, että lähiaikoina kirjasto kutsuu tai sitten selaimelta blokattuihin sivustoihin lisätään väikkärin valmistumiseen asti iltapäivälehtien seuraksi monta muutakin ”häiriötekijää”. Monta niin mahottoman lystiä ”häiriötekijää”…

Niin, matkaakinhan tässä taas pukkaa! Tällä hetkellä näyttää siltä, että olen heinä-elokuun vaihteessa Japanin Sapporossa neuroetologian konferenssissa. Esitän siellä okellikokeideni tuloksia posterina. Matkassa on enää se mutka, että rahoitus puuttuu. Ilmoittauduin konferenssiin sen verran viime tingassa, että en pystynyt enää hakemaan järjestäjätahon matka-avustuksia. Myös OniOGS:n kevään matka-apurahahaut menivät jo. Yhden hakemuksen olen saanut lähetettyä, joten toivotaan että sieltä tärppää tai jotain muuta sopivaa sattuu kohdalle. Japani on kuitenkin niin kaukana, että sinne ei ihan taskurahoilla pääse.

Muitakin apurahahakuja on meneillään. Proffa velvoitti minut hakemaan väikkärin viimeistelyapurahoja peräti kahdesta paikasta. Olisihan se kiva saada pari kuukautta lisää töitä tälle vuodelle, mutta toisaalta tahtoisin saada kirjan valmiiksi heinäkuun loppuun mennessä, jolloin tämänhetkinen työsopimukseni loppuu. Tiedän, että jos deadline siirtyy kuukaudella tai kahdella, en ainakaan työskentele kesällä yhtään ahkerammin.

Äh. Näitä miettiessä rupeaa aina ahdistamaan. Joten eipä murehdita! Ensi viikon lopulla on tiedossa kiva reissu Helsinkiin, kun blogimme perustajajäsen Maria väittelee. Kenties saan Marialta fiiliksiä välitettäväksi blogiin asti.

Kuulumisiin,

torstai 8. toukokuuta 2014

Pätkivien nettiyhteyksien kuulumisia


HeipsanHeeei!

Terkkuja Norjasta, tänne tulin jo keskelle tuntureita aloittamaan kesäkautta. Viime päivät ovat kuluneet suksia vahatessa, leiritavaroita inventoidessa, tulostellessa ja kurssisuunnitelmien saattamisessa ajan tasalle ja niihin opetellessa. Laskeutuminen toimistoelämästä on vielä käsin kosketeltavissa - vielä sähköpostien tarkastelu kolkuttelee iltaisin mielessä. Nyt jo illalla kurssibussi paukahtaa keskelle lumimaata ja sitten voi unohtua sähköpostit muutamaksi päiväksi, ja hyvä niinJ.

Tänne tuloa ennen aika yliopistolla onkin kulunut kaikkeen muuhun kuin väitöskirjan aineksiin. Ja oikeastaan, ihan hyvällä omatunnolla niin. Mulla on siis kaksi harrastukseksikin kutsuttavaa rakasta projektia, joiden puolesta tulee välillä touhotettua: olen ollut mukana kampanjoimassa Oulun ainoan laajemman metsäalueen suojelun puolesta ja toinen projekti ajaa ilmastolakia, tällä hetkellä lähinnä kansanedustajien lobbaamisen kautta. Nyt molemmissa projekteissa on pienoinen kriisi päällä ja ne ovat vaatineet melko nopeaa reagoimista ja toimimista. En tiedä onko asiat sen enempää touhutessa edistyneet, mutta sentään välillä on vallannut sellainen olo, että yritetty on. Onneksi, sekä Sanginjoki että Polttis -projekteissa on molemmissa ympärillä hulvattoman hauskoja ja päteviä tyyppejä, joiden kanssa mielellään puuhaa ja sen puolesta toimiminen tuntuukin aika kevyeltä. Vaikka on niitäkin hetkiä sattunut, että vielä yhdeltä yöllä aivot höyryää taukki-poliitikon kommenteista ja pittää päästä purkamaan äkäisiä vastauksia kommentteihin (tapahtunut esim. viikko sitten).

Aikaisemmin painin aika paljon sen kanssa, kuinka paljon aikaa on lupa kuluttaa kaikkeen työmäiseen, mutta kuitenkin opiskeluihin kuulumattomaan puuhaan. Kultaista sääntöä sille en varmaan vieläkään ole löytänyt ja tokko tulen löytämäänkään. Sen sijaan ajattelen, että myös tarvitsen näitä sivuprojekteja voidakseni motivoitua toisiin koitoksiin. Ja jossain määrin nuo projektit on syynäkin siihen, että tykkään ja tehdä projektimuotoista työtä, josta voi välillä rokottaa aikaa ihan muihin hommiin. Ja oppiihan noistakin projekteista erinäisiä taitoja… Ehkä näiden kanssa pätee samat ohjeet, kuin moneen muuhunkin – kannattaa tehdä sitä, mistä tykkää ja vasta myöhemmin, mitä muiden mielestä pitäisi tehdä.

Viime viikkojen Sanginjoki-aiheisten kirjottelun ja soittelun ja selvittelyn jälkeen, mulle tulikin yllättäen olo, että miten maltankaan lähteä Norjaan keskellä tämän kaiken. Tämä kaikki vaikka päivät kierähtikin välillä aivan yöhön. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun velvotteet kääntyy tällä tavoin kiksien puolelle. Siitä suoriduttuna, ei se sen kummempaa ollut irtautua (ja varmaan ihan tervettäkin – etäisyys on hyvä suhteellisuuden mitta). Sitäpaitsi Oulussa odottaa varmaankin uusi mielenosoitus heti ensimmäisenä päivänä kun sinne saavun..

Mun oli tarkoitus avata nämä kampanjakriisit tämän kirjoituksen aikana, mutta nyt täytyy jo mennä. Sen sijaan, että laittaisin kuvia tietokoneen ruudusta ja minusta kirjottamassa äkäsiä viestejä itse kullekin, niin laitan kuvia täältä Norjasta. Käytin kurssinvetäjä-Laurin kanssa tarkistamassa majoituspaikan tarvikkeet ja samalla hiihdettiin toisen kukkulan päälle katsomaan maisemia Alta-kanjoniin päin. Keli oli mitä parhain – aurinko paistoi, lumi kiilsi ja hanki kantoi täydellisesti. Jos seuraavat viikot on samanlaisia, niin ei tämäkään opetusharrastus yhtään sen hullummalta tunnu.

Aurinkoisia päiviä ruudun toisellekin puolelle, ensi kerralla yritän muistaa ottaa kuvia myös niistä äkäsistä hetkistä päätteen äärellä tai taulukoiden parissa.

 -henni