lauantai 26. toukokuuta 2012

Sirreillä menee heikosti

Huomenta vaan kaikille! Minä olen lähdössä kohta Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen eli PPLY:n järjestämään, vuorokauden mittaiseen kevätralliin. Kai sitä vähän päässä viiraa, kun pitkän maastoviikon jälkeen (kävelyä noin kuudesta kuuteentoista km päivässä) lähden pyörällä lintuja kattoon. Enkä saanut edes kunnollista joukkuetta kasaan, yksi sairastui, toinen perui edellisen poisjäännin takia, ja kolmas ehtii vain vähäksi aikaa mukaan. Mutta oon niin kauan tätä päivää odottanut että lähden retkelle, vaikkakin sitten suurimmaksi osaksi yksin. Eväät on onneksi hyvät (ostin eilen kaikenlaisia herkkuja) - ja sehän on retkeilyssä tärkeintä. :) Ja aurinko paistaa.




Mutta sitten asiaan. Suosirreillä ei mee nyt hyvin. Tänä vuonna pesintä on alkanut todella myöhään, ja lähes kaikki pesät ovat tuhoutuneet saalistuksen seurauksena. Normaalisti tähän aikaan ensimmäiset pesät alkavat jo kuoriutua, mutta nyt hyvä jos on alettu edes hautomaan. Eilen näin yhden suosirriparin pesänrakennustouhuissa; kaukoputkella tarkkailin kun koiras kuopsutteli soidinkuoppaa, ja naaras kävi perässä tarkastamassa tuliko hyvää jälkeä. Mutta löydettiin me toissapäivänä kaksi jo valmista pesää, ja kolmas, johon ilmestyi eilen neljäs muna. Toivotaan että pysyvät hengissä! 




Yksi asia tuli mieleeni, joka varmasti vaikuttaa pesäpredaation määrään: töyhtöhyyppien pesiminen samalla niityllä suosirrien kanssa alentaa pesän tuhoutumistodennäköisyyttä. Hyypät varoittelevat ahkerasti, ja kiusaavat petoja syöksymällä niiden kimppuun ja ajamalla ne pois. Tänä vuonna hyyppiä ei ole ollut eräällä niityllä, ja juuri siellä lähes kaikki pesät ovat tuhoutuneet. Lisäksi märkä kevät on aiheuttanut sen, että niityillä ei ole ollut kuin vähän mahdollisia, tarpeeksi kuivia pesimäpaikkoja. Ja kävihän tuossa niinkin että vesi nousi viikko sitten puoleen metriin, ja vei osan pesistä mukanaan. Pari viime vuotta ovat olleet oikein hyviä poikastuoton kannalta, joten kai se on ihan ymmärrettävää että välillä asiat menevät myös huonosti. Harmi silti.


Keskiviikkona kävimme Kraaselin saarella, ja pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni ajamaan venettä. Olihan jännät paikat!

Lapinsirrimaastossa en ole vielä itse käynyt, mutta kuulemma sielläkin kova kuhina käy. Lapinsirrit aloittavat normaalisti pesinnän suosirrejä myöhemmin, joten tänä vuonna pesimäkaudet menevät varmasti päällekäin, mikä lisää kiirettä kesäkuun puolenvälin jälkeen kun kummankin lajin pesät, mikäli sinne asti selviävät, kuoriutuvat samaan aikaan.







Kotirintamalla kevät etenee lujaa; tomaatit, chilit ja paprikat tekevät jo hedelmää, ja parveke kukkii.












Nyt lähden valmistautumaan päivän koitokseen. Ai että on mukava olo.


Oikein mukavaa kesää kaikille!


Nelli

perjantai 18. toukokuuta 2012

Kuulumisia kesän kynnyksellä

Hei!

Vihdoin jotain on tapahtunut! Kolme viikkoa sitten sain submitattua eli lähetettyä sarjaan kaksi kässäriäni. Se oli huojentavaa, koska olin jo ehtinyt huolestua, valmistuvatko käsikirjoitukset ikinä. Niin vain saimme muokattua ne ohjaajien kanssa sellaiseen kuntoon, että ne kielentarkastuksen läpikäytyään voitiin lähettää eteenpäin. Toki tuntuu siltä, ettei kässäriin ole täydellisen tyytyväinen missään vaiheessa, mutta siitä on vaan osattava päästää irti sopivaan aikaan, eikä jäädä hinkkaamaan muotoseikkoja ikuisuuksia.

Lähde: www.phdcomics.com

Monesti aina pääsee unohtumaan, että käsikirjoituksen kirjoittaminen on vain yksi osa julkaisuprosessia. Aluksi on tietenkin tehty tieteellinen tutkimus, jonka tulosten perusteella kirjoitetaan käsikirjoitus. Sen jälkeen kässäri, monesti kielentarkastajan kautta, lähetetään sarjaan, jossa päätoimittaja (editor in chief) päättää, annetaanko paperi eteenpäin arviointikierrokselle vai hylätäänkö se suorilta käsin. Molemmat kässärini ovat ilmeisesti läpäisseet päätoimittajan seulan, koska niistä ei ole vielä kuulunut mitään ja niiden tämänhetkinen status on "under review".

Sarjan päätoimittaja myös lopullisesti valitsee tekstin arvioijat, vaikka usein myös kirjoittaja voi esittää toivomuksia arvioijien suhteen. Nämä arvioijat (1-5) antavat lausuntonsa yleensä anonyymeinä, ja jälleen päätoimittaja tekee viimeisen päätöksen, kuinka kässärin käy. Kässäri voidaan vielä hylätä tässä vaiheessa, joten minäkään en vielä uskalla hyppiä riemusta. Yleistä on myös, että kirjoittaja joutuu tekemään vielä muutoksia artikkeliinsa, jotta se hyväksytään lehteen. Joskus tarvitaan useampikin reviewkierros, ennenkuin teksti, tässä vaiheessa valmis artikkeli, julkaistaan.

Lähde: www.phdcomics.com

Joissakin huippuaikakaussarjoissa hylkäysprosentti saattaa olla jopa 70 %. Lisäksi monesti toimitukselliseen vastaukseen saattaa kulua jopa 5 kk ja joissakin sarjoissa koko julkaisuprosessi voi kestää jopa 1-2 vuotta. Tämä oli ehkä itselleni yllätys, kun aloitin väitöskirjatyön. Jotenkin ajattelin, että kun kässäri on valmis, se vaan lähetetään sarjaan, ja mikäli sinne hyväksytään, se julkaistaan jo hyvinkin pian. On toisaalta aika harmillista, jos hommat venyvät sen takia, kun joutuu vaan odottelemaan ja odottelemaan...

Kolmas  eli viimeinen kässärini odottelee vielä viimeisiä (?) kommentteja ohjaajiltani. Jospa saisin ne pian ja voisin lähettää tuonkin paperin kielentarkastuksen kautta sarjaan.

Tsemppiä kaikille kanssatutkijoille ja mukavaa kesää blogin lukijoille!

Anni

perjantai 11. toukokuuta 2012

Sorisorisorisori!

Kyllä, unohdin! Kahtena viikkona peräkkäin, tosin selittelen kovasti sillä, että viime viikolla olin sairaslomalla... En vain ole muistanut kirjoittaa. Pahoitteluni.

Meillä oli täällä jännä päivä. Suomen akatemia on tällä vikolla tehnyt arviointikäynnin kaikissa Suomen fysiikkaa opettavissa yliopistoissa ja tutkimusryhmissä. Tänään, ilmeisesti kiertonsa viimeisenä päivänä, ulkomaalainen arvioitsijakaksikko kävi meillä. Heille piti tietenkin demota myös palloset-upia, ja kovin haltioissaan he vaikuttivat olevan. Kamerakännykkä räpsyi torakan juostessa. Olen päässyt demoamaan virtuaalipalloa myös The Times Educational Supplementin journalistille, joka palloartikkelin ilmestymisen jälkeen lensi Ouluun ihan vain haastattelemaan proffaamme ja ihastelemaan palloamme. Hän oli sellainen englantilaisen koulutetun herrasmiehen perikuva huoliteltuine puheenparsineen ja pikkutakkeineen. En tiedä, joko hänen kirjoittamansa juttu on tullut ulos tai millaisin välein Educational Supplement edes imestyy. Siistiä silti.

Minulta on kyselty, miten kävi taannoisen humpuukiväitöskirjan, josta kirjoitin. Olen tässä kuulopuheiden varassa, mutta ilmeisesti väitöksen hyväksyminen/hylkääminen on jätetty teknillisen tiedekunnan omalle vastuulle. Kuulemma asiaa on käsitelty jo jossakin kokouksessa, mutta se on jätetty pöydälle. Kuulostaa pahasti siltä, että asiaa venytetään kesään, ja väikkäri luikautetaan seulan läpi jossain kesäkokouksessa, johon kaikki asianomaiset eivät ole löytäneet perille. Kerron taas, kunhan asiasta kuuluu jotain uutta.

Nyt aloitan viikonlopun vieton kokeilemalla, söisikö lemmikkisiilini lantakuoriaisen toukkia. Labramme uudet tulokkaat, alun perin Etelä-Afrikasta kotoisin olevat lantakuoriaiset (jotka tosin tulivat meille Australiasta), ovat munineet reippaasti. Työkaveri erotteli toukkia sisältäviä kakkapalluroita tänään väljempiin kasvatuslaatikoihin. Touhun tuoksinassa muutama hauras pallo halkesi. Toukat eivät voi elää ilman palloaan, joten vauveleiden roskiin heittämisen välttämiseksi päätimme kokeilla, voisiko niitä kierrättää siilinravinnoksi. Aika sopivaa, afrikkalaisia koppiksentoukkia afrikkalaiselle nelivarvassiilille...

Joo. Muistakaahan ne kumpparit jos meinaatta viikonloppuna ulos mennä!