torstai 26. tammikuuta 2012

Impact factor

Moi!

Piti vähän aikaa miettiä, mistä kirjoittaisin tällä kertaa. Kässäreiden kirjoittaminen on edennyt, mutta niistä ei ole kyllä mitään uutta kerrottavaa. Päätin siis referoida teille joitakin kirjoituksia, joihin olen tutustunut tänään. Aiheena on siis impact factor eli ns. vaikuttavuuskerroin. Itselleni aihe on ajankohtainen, sillä olen jo vähän alkanut miettiä, missä tieteellisessä sarjassa artikkelini julkaisen.

Vaikuttavuuskerroin (impact factor, IF) on siis tilastoluku, joka kuvaa tieteellisen julkaisun merkittävyyttä. IF kertoo kuinka monta viitettä keskimäärin kyseinen julkaisu sai kahden edellisen vuoden artikkeleihinsa. Mitä suurempi kerroin on, sitä "parempi" julkaisu on. Huippulehti Naturen IF on 36.104 ja Science-lehden 31.377. Suurin osa ekologian alan sarjoista omaa kuitenkin melko pienen impact factorin, joka yleensä alkaa nollalla tai ykkösellä. Conservation Biologyn IF on 4.894, Journal of Wildlife Managementin 1.555 ja Wildlife Biologyn 0.697. Luonnollisesti tutkijat pyrkivät julkaisemaan mahdollisimman hyvässä sarjassa, joten julkaisuyritykset aloitetaan melko korkealta, ja hylkäävien vastauksien myötä mennään pikkuhiljaa alemmas.


Kaikki, kuten tämäkään asia, ei kuitenkaan ole aivan mustavalkoista: vaikuttavuuskerrointa kohtaan on esitetty myös paljon kritiikkiä. Ensinnäkin, koska IF-arvo lasketaan vain viittausten perusteella, se arvioi lehden laatua vain julkaisevien ja viittauksia tuottavien tutkijoiden osalta. Se ei ota huomioon lehden muunlaista käyttöä, kuten pelkkää lukemista, mikä voi joidenkin lehtien kohdalla olla merkittävää. Toiseksi, eri tieteenalojen erilaisia viittauskäytäntöjä ei oteta huomioon, mikä estää eri tieteenalojen välisen vertailun. Nykykäsityksen mukaan IF sopii parhaiten luonnontieteisiin ja lääketieteeseen. Luonnontieteissä, joissa pääpaino on artikkelijulkaisemisessa, on sitaattien laskeminen ollut ongelmattomampaa. Sosiaali- ja humanistisessa tieteissä sen sijaan kirjojen sulkeminen systeemin ulkopuolelle on ongelmallista. Huvittava pointti lisäksi on se, että IF ei ota huomioon viittauskontekstia eli sitä, missä mielessä artikkeliin on viitattu. Viittaus ei aina ole merkki arvostuksesta, vaan artikkeleihin viitataan monesta eri syystä, esimerkiksi virheellisten tulosten takia ;) Artikkelien saamat viittaukset lasketaan vain Thomson Reutersin tietokantaan kuuluvista lehdistä. Tietokantaan valitut lehdet painottuvat englanninkielisiin ja valitettavasti muunkieliset lehdet sekä kehitysmaissa julkaistavat lehdet ovat aliedustettuina.

Liiallinen keskittyminen IF-arvon kasvattamiseen voi johtaa vääristymiin lehtien julkaisupolitiikassa ja tieteenalojen rahoituksesta päätettäessä. Lehdet voivat esimerkiksi ryhtyä julkaisemaan enemmän review-artikkeleita, koska niihin yleensä viitataan paljon. Lisäksi tutkijat pyrkivät julkaisemaan korkean IF-arvon saaneissa lehdissä, vaikka joskus olisi tarkoituksenmukaisempaa julkaista esimerkiksi juuri artikkelin aihetta vastaavassa lehdessä.

Vaikka IF kehiteltiin alun perin eri lehtien keskinäistä vertailua varten, sitä on lisääntyvässä määrin alettu käyttää ”oikotienä” myös yksittäisten artikkeleiden tai jopa tutkijoiden tai tutkijaryhmien vertailuun ja rankingiin. Esimerkiksi Brasiliassa impact factoria on käytetty tärkeänä parametrinä yliopistojen jatkokurssien, laitosten ja apurahaehdotusten arvioinnissa ja jopa arvioitaessa yliopistovirkoihin ehdolla olevien tieteellistä tuotteliaisuutta. Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio on arvioinut, että Suomessa ainakin yliopistojen lääketieteellisessä tutkimuksessa ollaan erityisen aktiivisia IF:n käyttäjiä tutkimusrahojen jaossa. Hän on todennut, että ”yhden impact factor -pisteen keskihinta on noin 80 000 mk”.


Myös manipulointia harrastetaan. Toimittaja voi pyytää, että kirjoittaja lisää viittauksia lehden aikaisempiin artikkeleihin. Muita tapoja nostaa vaikuttavuuskerrointa on luoda keskusteluja, joissa viittaukset aikaisempiin artikkeleihin ovat välttämättömiä. Kiero tiedemaailma!

Viittausten jakaantuminen noudattaa usein 80/20 -ilmiötä, jonka mukaan 20 % artikkeleista saa 80 % viittauksista. On sanottu: ”Jos käytetään journal impact factoria ilmaisemaan artikkelin laatua, yliarvioidaan huonot ja aliarvioidaan hyvät artikkelit”. Yleisesti ns. hitaat tieteenalat pärjäävät IF-vertailussa huonoiten. Erityisesti perustaksonomian alalla tutkimus on erittäin kallista ja hidasta, mutta hyvä artikkeli voi kelvata lähteenä jopa sata vuotta – ilman että se näkyy impact factorissa.

Tiivistetysti voisi siis sanoa, että IF on kohtuullisen hyvä mittari, kun sitä käytetään oikein ja muistetaan olla myös kriittisiä. Ainoana mittarina ja valinnan perusteena sitä ei kuitenkaan välttämättä kannata käyttää.

Tärkeimmät lähteet tässä kirjoituksessa:
Oulun yliopiston Tutkimuksen työkalupakki
Tieteessä tapahtuu
Sarjakuvat: PhD Comics

Anni



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti