Huomenta.
Ensimmäinen artikkelini meni yhden korjauskierroksen kautta läpi Diverstity & Distributions -lehteen. Se on sitten hyvässä lykyssä kolmasosa väikkäristä takana! Nykyään kun opuksen ei tarvitse koostua enää puolesta kymmenestä artikkelista, vaan muutama riittää, eikä niissäkään tarvitse olla kaikissa ensimmäinen kirjoittaja. Eikä niitä tarvitse edes ehtiä julkaista, pelkät käsikirjoitukset riittävät (tai no, yksi julkaistu juttu pitää olla, loput voivat olla käsikirjoitusvaiheessa). Tällä menolla väittelen ensi vuonna!
No en sentään, on tässä vielä tekemistä. Mutta on mukava tunne kun edistystä tapahtuu, tietää ainakin jotain tehneensä oikein.
Nyt kahville, sitten excel-taulukon ja suosirrien mikrosatelliittiaineiston kimppuun, sitten opettamaan lintujen lajintunnistusta. Ja sitten viikonlopun viettoon.
Syysterkuin,
Nelli
Onnea vielä jutun läpimenosta!
VastaaPoistaMäkin olen miettinyt tuota, et tuleeko mun väikkäriin kolme vai neljä juttua. Tuntuu kuitenkin, että koska tutkijan hyvyyttä mitataan mm. julkaisujen määrällä, olisi hyvä pyrkiä neljään, laadukkaaseen juttuun. Toisaalta voi olla, et mun aineisto riittää vaan kolmeen, ja onhan tässä jo aikaakin mennyt melko kauan... :)
Onneksi olkoon! On sulla kyllä hurja tahti!
VastaaPoistaEikös niiden kässäreiden pidä kuitenkin olla hyväksyttyjä johonkin julkaisuun siinä vaiheessa kun ne tulee väitöskirjaan? Koska käsikirjoituksenkin hyvyys mitataan sillä, tahtooko joku editori arvioitsijoineen värkkäillä sen kanssa vai ei. :)
Kiitos! Onhan se mahtavaa kun saa ensimmäisen jutun valmiiksi! Mutta jos seuraaviin menee yhtä kauan niin väittelen joskus 20-luvun puolella :D
VastaaPoistaTotta, eiköhän käsikirjoitusten pidä olla jo menossa johonkin lehteen väitösvaiheessa, koska muutenhan sitä vois väsätä vaikka mitä ja väitellä ihan tuosta vaan.
Mutta joka tapauksessa nykyään väikkärin teko vaikuttaa jotenkin nopeammalta kuin ennen. Olen käynyt seuraamassa UniOGSin (Univ. of Oulu Graduate Schoolin) tiedotustilaisuuksia: suositeltu väikkärin kesto on maksimissaan neljä vuotta, ja sen voi jopa tehdä monografina (ainakin joissain tapauksissa). Itse ajattelin kuitenkin pysyä täällä varmaankin sen viitisen vuotta yhteensä, ja teen taatusti ainakin sen kolme juttua. Vaikeahan sitä on vielä sanoa että mitä tässä käy, kolme vai neljä, aika näyttää.
Väikkäri pitäisi varmaan ajatella yhtenä osana opiskelua, josta siirrytään sitten seuraavaan vaiheeseen, "aikuistutaan" ja mennään PostDoceiksi (tai vaihdetaan alaa). Eikä tehdä väitöskirjastaan elämänmittaista projektia. :)