torstai 20. lokakuuta 2011

Hyvä esitys

Hei!

Minulla on vielä tämän vuoden puolella pidettävänä yhteensä kolme tutkimukseeni liittyvää esitystä, joita olen valmistellut viime päivinä. Kaikki esitykset tapahtuvat Suomessa ja ovat osa verrattain pientä tilaisuutta/seminaaria, joten kovin suuria sydämentykytyksiä tilanteet eivät tule aiheuttamaan. Kaikki esiintymiskokemukset kuitenkin lisäävät esiintymisvarmuutta ja ovat sitten erittäin tervetulleita!

Kolmen viikon päästä kerron ahmatutkimuksestani täällä Sotkamossa paikallisille ihmisille luontoyhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa. Tällaiset tilaisuudet, joissa kerrotaan tutkimuksesta paikallisille ihmisille, ovat mielestäni tärkeitä erityisesti suurpetopuolella. Monet asiat, kuten loukkujen käyttö, tutkimuksen hyöty ja eläinten liikkeet, kiinnostavat usein ihmisiä, joiden läheisyydessä tutkimus tapahtuu.

Seuraavan esitykseni pidän sitten marraskuun loppupuolella Hyytiälässä, jonne RLTL:n jatko-opiskelijat kokoontuvat kertomaan omista tutkimuksistaan ja kuuntelemaan asiantuntija-alustuksia. Tänä vuonna teemana on paikkatieto ja sen hyödyntäminen riista- ja kalapuolen tutkimuksessa, eli liippaa melko läheltä meikäläisenkin tutkimusta. Odotan kyllä innolla esityksiä ja muiden riistapuolen tutkijoiden tapaamista!

Kolmannen esitykseni pidän oman laitoksemme Kaamos Symposiumissa joulukuussa. Tämä esitys varmaan tulee olemaan se jännittävin, koska yleisössä tulee olemaan niin paljon tuttuja naamoja :) Aluksi meinasin tehdä myös posterin tähän tilaisuuteen, mutta luultavasti minulla ei tule olemaan riittävästi aikaa laadukkaan julisteen tekemiseen.

Nyt olenkin sitten pohtinut, millainen on hyvä powerpoint -esitys. Mielestäni tärkeää on se, että esitys ei sisällä liikaa tietoa yhdellä sivulla. Parhaiten toimii esitys, jossa tärkeimmät asiat näkyvät dialla, mutta esiintyjä selittää ja avaa asiat omin sanoin. On tylsää kuunnella esitystä, jossa esittäjä lukee asiat suoraan valkokankaalta. Lisäksi teksti tulisi erottua hyvin taustasta, ja räikeitä värejä ja liikettä/animaatioita tulisi välttää. Eli vaikka rakastankin kirkkaita värejä, ja hyppivillä otsikoilla on joskus hauska leikitellä, ei sellainen yleensä sovi tieteelliseen esitykseen.

Tieteellisten esityksien rakenne on yleensä hyvin kaavamainen: johdanto-menetelmät-tulokset-pohdinta. Jotta yleisö jaksaisi kiinnostua aiheesta tilaisuudessa, jossa esitetään peräkkäin lukuisia toistensa tyylisiä esitelmiä, esityksen tulisi olla jollain tapaa kiinnostava ja herättävä. Myös puhujan tyyli esiintyä vaikuttaa tähän. On paljon mukavampaa kuunnella innostunutta, elehtivää puhujaa kuin monotonisella, hiljaisella äänellä mutisevaa synkkänaamaista esiintyjää.

Mikäli mieleenne tulee vinkkejä siitä, millainen on hyvä esitys, jakakaa ihmeessä tietonne kommentti-laatikkoon!

Syysterveisin,

Anni

7 kommenttia:

  1. Ehdottomasti ei liikaa tekstiä dioihin! Vain todella lyhyitä lauseita tai pelkkiä avainsanoja valkoisella/vaalealla taustalla, riittävän isolla ja selkeällä fontilla. Väliin kuvadioja ajan salliessa, varsinkin kun tutkimuskohteena on näyttävät/suloiset eläimet. :-)

    Kuulostaa kyllä siltä, että oot miettinytkin näitä tärkeitä kohtia jo hyvin. Tsemppiä esityksiin ja tutkimuksentekoon!

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia! Juu, samoilla linjoilla ollaan. Kuvia mun esityksissä on yleensä aika runsaasti, ahmat kun on niin söpöjä :) Tuo, että pyrkii laittamaan asiat dioille lyhyesti edellyttää tietenkin sitä, että joutuu puhumaan paljon muutakin ulkomuistista, eli esitys on opeteltava hyvin -mikä tietenkin on vaan hyvä juttu.

    VastaaPoista
  3. "...ja räikeitä värejä ja liikettä/animaatioita tulisi välttää." Tuosta en ole ihan samaa mieltä. Niitä tulee tietenkin käyttää hyvällä maulla, mutta jos ne auttavat asian selventämistä kuulijoille, niitä pitää käyttää. Power Point -työkaluilla revittelyä ja brassailua tulee välttää. Värejä valitessa on kohteliasta miettiä, miten värisokeat (joita on joka yleisössä) saavat niistä selvän, eli ei esim. vihreää ja punaista samaan kuvaajaan niin, että tulee erehtymisen vaara.

    Itse olen pitänyt hyvänä vääntää se esityksen "pihvi" mieluummin rautalangasta eli puhua yleisön vähiten koulutettujen (fuksit, duunarit tms.) ymmärtämyksen ja sanavaraston mukaan. Jos yleisöluennossa ei ole pakko käyttää tieteellisiä termejä, niitä ei käytetä, ja käytettävät selitetään hyvin. Ja se yleisökontakti on yksi tärkeimmistä.

    Terveisin nimimerkki Kolminkertainen paras esitelmä. ;)

    VastaaPoista
  4. Tässäpä pari hajanaista ajatusta:
    - kun saat powerpointit valmiiksi, niin pienennä näkymä ruudulla 25%:iin ja kaikki mikä ei näy kunnolla niin poista tai korjaa
    - itse jaan esityksen suunnitellun keston kolmella, josta tulee maksimi asiakalvojen määrä (ilman mahdollista kansitekstiä tai loppukiitosta). Eli 15min esitelmän maksimikalvomäärä on minusta 5. Tieteellisessä esitelmässä se ei kyllä useinkaan ole mahdollista, kun pelkkiä kaavioita tai käppyröitä voi olla enemmän. Mutta se on mun tavoite.
    - tämä on ihan yleissääntö, mutta tahtoo itseltä ainakin unohtua jos oon itse innostunut aiheesta: mieti mikä on yleisön tietotaso ja mitä he haluavat aiheesta kuulla. Usein huomaan itse kertovani kaikkia pikkujuttuja, joista olen itse valtavan innostunut
    - jos yleistöstä tulee liian vaikea kysymys, niin sanot: "palaan tuohon hetken kuluttua" niin todennäköisesti kukaan ei muista ettet vastannutkaan ;)


    Antti

    VastaaPoista
  5. Anna: Tarkoitin noilla räikeillä väreillä ja liikkeillä juurikin sellaisia överiksi vedettyjä räikeitä, yhteensopimattomia värejä sekä jotain ärsyttäviä pomppivia otsikoita. Hyvällä maulla käytettynä tehosteet toki ovat ihan hyvä juttu. Tuota värisokeus-pointtia en ole tullut ajatelleeksi, hyvä pointti! Tosin itse kyllä käytän lähes aina valkoista/vaaleaa taustaa ja mustaa tekstiä ja lukuisat kuvat sitten saavat tuoda sitä väriä esitykseen. Mutta esim. kuvaajissa ja diagrammeissa tuo olisi hyvä muistaa.

    Antti: hyviä pointteja sinullakin. Tosin minulle olisi kyllä aika mahdotonta pitää 15 minuutin esitelmä (esim. Kaamos Symposium) viidellä kalvolla. Mielestäni niitä voi olla vähän enemmän, koska muuten menee ehkä vähän tylsäksi yleisönkin kannalta. Itsestäni ainakin joskus tuntuu vähän puuduttavalta, jos esittäjä puhuu hyyyyvin pitkään yhden dian ajan, ja sitä oikein odottaa, että kalvo jo vaihtuisi.

    Heh, pitäisi tosiaan miettiä noita vastauksia vaikeisiin kysymyksiin. Se kun on oikeastaan se pelottavin osuus esitelmän pidossa.

    VastaaPoista
  6. Hyvä esitelmä ottaa huomioon yleisönsä ja kontekstin. Jos esitelmä on sessiossa jossa on useita samaa aihepiiriä käsitteleviä esityksiä, ei johdanto-osuuden välttämättä tarvitse lähteä aakkosista. Jos taas puhuu hyvin kirjavataustaiselle yleisölle (esim. Kaamos), on perustermejäkin pakko avata, kuin myös selittää miksi tutkimusta tehdään - auttaa yleisöä seuraamaan esityksen loppuun asti (motivointi).

    Kalvojen määrästä: tieteellisissä esitelmissä minulla tavoite on slide per minuutti - tuokin raja paukkuu välillä, silloin tuppaa tulemaan kiire mikä ei ole hyvä juttu..

    Kalvoihin ei tosiaankaan tarvitse kirjoittaa kaikkea mitä aikoo sanoa. Ja toisin päin, jos kalvoissa on asioita joita ei edes aio mainita (kuten huomasin edellisessä esityksessäni olleen), ne ovat siellä ehdottomasti turhaan.

    Tilastollisen analyysin selittäminen kannattaa jättää usein mahdollisimman vähälle (jollei kyseessä ole tilastollisia menetelmiä käsittelevä konferenssi). Vain oleellisin pointti esiin, yksityiskohtia ei esityksiin. Niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Voi toki sanoa, että jos jotakuta kiinnostaa kuulla yksityiskohtia, kerron niistä mielelläni esityksen jälkeen. Tarkat tilastolliset jargonit tulevat julkaistuiksi artikkeleissa. ("Kiitos selkeästä esityksestä!" oli kommentti eräältä gurulta, kun olin jättänyt raskaan tilastollisen analyysin selittämisen yhteen lauseeseen ja keskityin esityksessä tutkimuksen tarkoituksiin ja tuloksiin.)

    Huomaa laittaa kuvatekstit tarpeeksi isolla präntillä. Kuvat ja taulukot pitää puhua auki! Monesti pitää selittää, mitä x- ja y-akseleilla on, miten kuvaa pitää tulkita, mitä ovat nämä luvut tässä taulukossa ja miten niitä pitää tulkita. Karttakeppi/pointteri on kätevä apuväline, käyttöä kannattaa harjoitella (liika huitominen/heiluttelu pois).

    Yhteenveto, mielellään yhdelle slidelle mahtuva, on usein tarpeen.

    Katsekontakti! Puhu yleisölle! Anna yleisön kokea, että sinä haluat heidän kuuntelevan. Jos sopiva tilanne tulee, pyrin vastavuoroisesti näyttämään, että olen itsekin kuunnellut aikaisempien puhujien esitykset ("kuten N.N. esityksessäkin tuli esille...") - näin esityksistä tulee kuin vuoropuhelua, ei pelkkää monologia. Tällä asenteella pyrin suhtautumaan myös kysymyksiin.

    Yleisön esittämät kysymykset (olivat ne sitten aiheesta tai vähän vierestä, vaikeita tai helppoja) ovat mielestäni vain positiivinen merkki - merkki siitä, että yleisö on jaksanut kuunnella, että heitä kiinnostaa asia. Tai minimissään siitä, että kokeneemmat tutkijat (joita kysyjät monesti ovat) haluavat olla kohteliaita, rohkaista ja innostaa nuorempiaan.

    - Emma

    VastaaPoista
  7. Emma, tosi hyviä huomioita!

    Yhteenveto-diaa en ollut kyllä ajatellut laittaa Kaamos-esitykseen (kun on muutenkin niin paljon asiaa), mutta pitääpä ottaa harkintaan. Kyllähän se selkeyttäisi esitystä.

    Tilastollisen analyysin selittämisen kyllä jättää ihan mielellään vähän vähemmälle -niitä kun ei aina meinaa itsekään ymmärtää :)

    VastaaPoista