Loma alkaa...

...pian. Vielä pari viikkoa maastohommia, tipoittain kuoriutuvien sirrinpoikasten rengastusta ja niityillä laiduntavien lehmien pakoilua. Sonnit voivat olla äkäsiä kun laumassa on vasikoita, ja eilen oli jännät paikat Hailuodossa kun neljä otusta lähti yhtäkkiä tulemaan aika vauhdilla kohti. Säikähin ja pakenin vähän syvemmälle Perämereen. Lehmät tulivat vain katselemaan ja palasivat pian takaisin lauman pariin. Olipahan mukavan viileä loppupäivä saappaiden ollessa täynnä vettä.










Aija, maastoapulaisemme, rengastaa tässä suosirrin poikasta.


Pari viikkoa sitten kävimme Kattilankallassa lapinsirrihommissa. Satuimme sinne hieman huonojen merisäiden aikaan emmekä meinanneet päästä pois. Keitimme ruuaksi horsmantaimia ja koivunlehtiteetä. Kannibalismiin ei kuitenkaan tarvinut ryhtyä. Yksi sirrinpesä löytyi, mutta siinä oli vasta yksi muna (seuraavana aamuna, kesäpäivänseisaustaikojen jälkeen munia oli kaksi), joten muninta oli vielä kesken. Toiselta puolelta saarta löytyi monta soidinkuoppaa, soiva koiras ja sen seurassa hengaileva naaras, joten mahdollisesti toinenkin pesä saarella on. Tämä tietää uutta reissua saarelle vielä tänä kesänä, mikä on mukavaa.












Aijan käsittelyssä ollut meriharakka.


Suosirrikausi alkaa olemaan lopuillaan. Lapinsirrinpesiä on kuoriutumatta kymmenkunta, ja ne ovat keskittyneet Kattilankallaa lukuunottamatta yhdelle rannalle, joten kerralla saa yleensä hoidettua monta poikuetta. Lapinsirrimaastot ovat mukavia, koska niihin liittyy useimmiten hiekkaranta. Uimassa on käyty kuumien maastopäivien jälkeen jo monta kertaa.











Tauvo ja Aijan varpaat.


Hyvää heinäkuuta!

Nelli

P.S. Nähdään elokuun lopulla!