perjantai 8. huhtikuuta 2011

Pienimuotoisen kansainvälisen tiedetapahtuman järjestämisestä

Biocenter-päivästä on nyt kulunut puolitoista viikkoa. Stressi on hellittänyt. Nyt onkin hyvä aika ottaa asia esille ja ruotia vähän tämänvuotista tapahtumaa ja järjestelyjä. Muistin virkistämiseksi, näin ajattelin viime keväänä Biocenter-päivän jälkeen.

Tänä vuonna olin järjestelykomitean puheenjohtaja, koska olin komiteasta ainoa, joka oli mukana myös viime vuonna. Puheenjohtajana kutsuin kokoukset koolle, jaoin puheenvuoroja ja hieman ruoskin ihmisiä hommissaan eteenpäin. Myös varsinainen toimenkuvani komiteassa poikkesi viimevuotisesta. Olin tällä kertaa järjestämässä päivän tieteellistä ohjelmaa yhdessä kahden muun järjestelijän kanssa. Tehtävänä oli siis löytää sopivia puhujia ympäri maailman ja yrittää saada heidät tulemaan Ouluun. Se on helpommin sanottu kuin tehty! Seitsemän puhujaa saadakseni lähetin 19 kutsua. Tämä on kuulemma hyvin normaalia etenkin, jos on liikkeellä myöhään ja jos on järjestämässä pienen skaalan tapahtumaa pienellä paikkakunnalla kaukomaassa, josta puhuja ei tiedä mitään. Puhujat kuitenkin saatiin kasaan, ja varsin monipuolinen ohjelma aiheesta ”Fysikaaliset voimat biologiassa” koottua.

Itse tapahtumapäivänä me ohjelmatiimiläiset toimimme vuorotellen sessioiden puheenjohtajina. Järjestelykomitean päällepäsmärinä sain sen lisäksi lausua päivän avaus- ja loppusanat. Se olikin yllättävän hermostuttavaa! Puhun sujuvasti yleisön edessä omasta tutkimuksestani, mutta kun pitää avata tieteellinen tilaisuus ja esitellä kutsuttuja puhujia, olen ihan kipsissä. En voi sanoa muistavani paljoakaan avauspuheestani! Saamani palautteen mukaan se meni ihan hyvin, mitä nyt hermostus kuului äänessäni. Jospa se siitä, seuraavalla kerralla vastaavassa tilaisuudessa olen jo varmasti rennompi.

Biocenter-päivä ja sitä seuraava illallinen kustannetaan sponsorivaroin. Järjestelykomiteassa oli neljän hengen tiimi sponsorinmetsästäjiä, joiden tehtävä oli ottaa yhteyttä eri bioalan yrityksiin ja pyytää heitä sponsoreiksi. Oulun Biocenter-päivä on perinteisesti sponsoriyrityksille mieluinen tapahtuma halpojen hintojen (esittelypöydistä, mainoksista ohjelmalehdessä yms.), suuren näkyvyyden ja hyvän sijainnin (sponsorinäyttely on lääketieteellisen tiedekunnan päärakennuksen aulassa, josta kulkee läpi paljon muutakin bioalan väkeä kuin Biocenter-päivän luennoille osallistuvaa) sekä hyvin hoidettujen järjestelyjen ansiosta. Nämä kommentit ovat suoraa palautetta sponsorifirmojen edustajilta.

Konferenssi-illallisen onnistumiseksi järjestelykomiteassa oli kolmen hengen illallistiimi, jonka toimenkuvaan kuului kilpailuttaa illallispaikkojen ja ruoan toimittajien tarjouksia sekä etsiä tilaisuuteen sopiva bändi. Juhlapaikaksi valikoitui tällä kertaa virastotalossa sijaitseva lounasravintola Vanilla. Musiikista vastasi Grooveyard Diggers, joka sai vipinää myös erään puhujan kinttuihin.

Biocenter-päivää varten painatetaan tiedotuslehti, Biocenter Day Bulletin, jossa kerrotaan päivän tapahtumasta ja esitellään Biocenterin tutkimusryhmien projekteja miniposterien muodossa. Bulletinia kasaamaan nakitetaan järjestelykomiteasta kaksi ihmistä, joista toisella on päätoimittajan vastuu. Bulletiniin pyydetään tehrvehdykset Biocenterin johtajalta, Biocenterin tohtoriohjelman johtajalta ja koordinaattorilta, sekä järjestelykomitean puheenjohtajalta (*kröhöm*). Lehteen painetaan myös sponsorien mainoksia ja kaikkien sponsoriyritysten nimet ja logot. Lehden kasaaminen on välillä varsin turhauttavaa puuhaa, kuten viime vuoden tekstissäni totesin.

Päivä ja ilta saatiin kunnialla pulkkaan, ja hyvä niin. Mitä tästä kaikesta opin? Tiimityöskentelyä nyt ainakin, ja toivon mukaan jotain tiimin vetämisestä. En aina luota muiden työpanoksiin ja saatan olla sen takia melkoinen jyrä yhteisissä asioissa. Yritin tällä kertaa välttää toimimasta niin, mutta hirmuisen stressin onnistuin itselleni rakentamaan. Sekin selvisi, että ulkomaisia puhujia on mahdollista saada tulemaan tänne periferiaan, vaikka aluksi se hieman epäilytti. Myöskin huomasin osaavani pitää kutsuvieraille seuraa, ja olin iloinen siitä, että minuun suhtauduttiin keskusteluissa kuin nuoreen tutkijaan. Itse en välttämättä osaa rooliani määritellä (olenko maallikko, opiskelija, vai kenties tutkija?) kun puhun vanhempien tieteentekijöiden kanssa.

Biocenterin sivuilla on muutamia kuvia tapahtumasta, kas tässä linkki.

Helpottunein terveisin,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti