lauantai 25. joulukuuta 2010

Hyvää joulua!

Jospa joku olisi eksynyt tänne näin joulupäivänäkin!

Tällä kertaa ajattelin kertoa muutama viikko sitten pidetystä Kaamos-symposiumista ja sen järjestämisestä. Kaamoksessa siis lähinnä biologian laitoksen jatko-opiskelijat kertovat omista tutkimuksistaan lyhkäisen esitelmän muodossa. Itse olin ensimmäistä kertaa Kaamoksessa mukana, niin järjestäjänä kuin esittäjänäkin.


Pääsin kertomaan ensimmäisestä väitöskirjatyöstäni, lapinsirrin fylogeografiasta reippaasti yli 50 ihmiselle, ja sekös oli hienoa. En onnistunut edes jännitämään aivan kauheasti (vaikka juuri ennen esitystä maha meni kyllä vähän veikeän oloiseksi). Esitys meni kuitenkin hyvin. Kaamoksessa, tutulle yleisölle, on hyvä pitää tutkijanuran ensimmäinen esitelmä.


Neiti Vihreä Kangas oli kuvaamassa tapahtumaa, kiitos siitä!














Itse tapahtuman järjestäminen aloitettiin jo hyvissä ajoin alkusyksystä. Tehtävää oli paljon: puhujat piti kutsua paikalle, heidän majoituksensa ja rahoituksensa järjestää, hoitaa kahvitukset, vieraiden kuljetukset ja ruokapuoli, järjestää iltajuhlat, tehdä mainokset, hankkia astiat ja tilat, ja koittaa siinä sivussa ehtiä tehdä vielä oikeita töitäkin - ja myös oma esitelmä! Onneksi meitä oli 10 henkeä järjestämässä. Juuri ennen Kaamosta meinasi jännittää pääsevätkö vieraat perille lentoliikenteen pysähtymisen takia, mutta pieniä aikataulumuutoksia ja matkatavaroiden katoamista lukuunottamatta kaikki kuitenkin pääsivät pitämään esitelmänsä. Iltajuhlissa, noin puolentoista viikon viime hetkien kiireiden jälkeen, huomasin oloni melko helpottuneeksi. Nyt se oli ohi.


Itse esitelmät olivat hyviä, niin jatko-opiskelijoiden kuin vierailevien tohtoreidenkin. Voisin ottaa vertailukohteeksi vaikka Ympäristönmuutos ja linnut -konferenssin Espoon Hanasaaressa marraskuussa, jossa muutama esitys oli suorastaan kammottava. Ja niitä sentään pitivät jo tohtoreiksi väitelleet tai muuten kokeneet ihmiset. Kaamoksessa aikataulu piti hyvin, esitelmät olivat selkeitä ja mielenkiintoisia, ja keskustelua syntyi. Meillä on hyviä jatko-opiskelijoita. Palkitsimme molempina päivinä parhaan esitelmän, ja kuten Anna jo totesi, hänelle meni tiistain palkinto (taisinpa itsekin äänestää Annaa torakoinensa:).

Nyt takaisin jouluherkkujen pariin!

Nelli

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Ahmatuulahduksia Skandinaviasta

Talvinen tervehdys Kainuusta!

Tällä viikolla olen kulkenut Vieremällä maastossa tutkailemassa Seita-ahman liikkeitä. Viime viikko meni Oulussa mm. Kaamos Symposiumia seuratessa ja paperihommia tehdessä. Minulla on tällä hetkellä työn alla kaksi kässäriä, mutta koska ne ovat vielä niin keskeneräisiä, en uskalla täällä sanoa niistä vielä juuri mitään. Sen sijaan ajattelin kertoa teille parista Norjassa toteutetusta ahmatutkimuksesta, joiden aiheet liippaavat läheltä omia aiheitani.

Norjassa on siis viime vuosina toteutettu suuri, viisivuotinen ahmantutkimusprojekti ("Wolverines in a Changing World"), joka starttasi vuonna 2003. Projektissa selvitettiin erityisesti ahman suhteita muihin petokillan lajeihin sekä ahman habitaattivaatimuksia.


(John James Audubon)

Erityisesti minua kiinnosti tutkimus, jossa selvitettiin suden läsnäolon vaikutusta ahman ruokavalioon. Susi todettiin Skandinaviasta kadonneeksi vuonna 1966, mutta kanta alkoi hitaasti elpyä ensimmäisen todetun pesinnän tapahtuessa vuonna 1978. Myös ahma kävi aallonpohjassa 70-luvulla, mutta nykyään lajit elävät rintarinnan mm. Etelä-Norjassa, jossa tutkimus toteutettiin. Tutkimusalueella ahmakanta oli n. 130 yksilöä ja susikanta koostui 2-3 laumasta. Tutkimuksessa vertailtiin susialueiden sisällä ja ulkopuolella elävien ahmojen ruokavaliota ulosteanalyysien perusteella, ja tulokset olivat odotetunkaltaiset: ahmojen ruokavalio susialueilla sisälsi enemmän hirveä ja vähemmän poroa ja pienempiä saaliseläimiä. Oletettiin, että ahma haaskojen syöjänä "siirtyy" susialueilla syömään hirvipainotteisempaa ravintoa, koska susien ansiosta hirveä on yksinkertaisesti enemmän tarjolla. Tutkimuksessa oli otettu huomioon myös mm. saaliseläintiheydet alueella, eli hirven lisääntyminen ruokavaliossa ei johtunut suoraan suuremmista hirvieläinkannoista.

Aikaisemmin oletin, että havaitsemme Suomessakin samanlaisen ilmiön, mutta nykyään, tehtyäni maastotöitä ja kerättyäni lisää aineistoa, en olekaan asiasta enää niin varma. Mutta ei tästä sen enempää vielä tässä vaiheessa ;)


(Kristian Hanssen)

Toinen minua suuresti kiinnostava selvitys Norjassa oli tutkimus, jossa seurattiin 55 ahmanjälkeä ja tutkittiin, kuinka ahma käyttäytyy kohdatessaan maastossa muiden suurpetojen jälkiä (näin yksinkertaistetusti kiteytettynä). Jälkien varrelta löytyi useita hrven ja muutamia lintujen haaskoja, joista mikään ei ollut ahman itsensä saalistama. Tutkijat havaitsivat, että ahmat eivät seuranneet muiden petojen jälkiä haaskoille, mutta niiden liikkuminen muuttui kyllä mutkittelevammaksi niiden kohdattua muiden petojen jälkiä. Taustalla oli siis ajatus, että ahma saattaisi hajuaistinsa lisäksi käyttää hyväkseen myös muiden petojen jälkiä etsiessään haaskoja. On kuitenkin muistettava, että susi on varteenotettava uhka ahmalle, joten jäljen seuraaminen saattaisi olla vaarallista. Toisaalta taas toisen lajin jäljen seuraaminen ei aina tarkoita, että ahma seuraa jälkeä haaskan toivossa - on myös energeettisesti tehokkaampaa liikkua valmista jälkeä pitkin.


(Katrine Haggman)

Skandinavian ahmatutkimuksista lukiessani tulen aina samaan johtopäätökseen: Suomi on monessa suhteessa kovin erilainen Ruotsiin ja Norjaan verrattuna. Skandinaviassa ahmat esimerkiksi elävät selvästi korkeammilla ylänköseuduilla, erillään muista pedoista, kun taas Suomessa tällaista eroa ei ole (erityisesti kun puhutaan poronhoitoalueen eteläpuolisista ahmoista), vaan kaikki suurpedot saattavat esiintyä samoilla alueilla rinnakkain. Jo pelkästään tämä seikka aiheuttaa erilaista käyttäytymistä petokillan sisällä.

Voih, jospa Suomessakin olisi mahdollista toteuttaa vastaavanlainen, laaja tutkimusprojekti. Tai mahdollistahan se toki olisi, jos joku onnistuisi saamaan rahoituksen sellaiseen. Tämä mun ahmahiihtely tuntuu melkoiselta näpertelyltä Norjan helikopterilla tehtyihin tutkimuksiin verrattuna :) Mut näillä mennään!


(Ellen Strope)

Nyt taisi tulla taas sellainen litania tylsää tekstiä, että ystäväni Anne (joka on valitellut liian pitkistä kirjoituksista), ei taatusti ole jaksanut kahlata tänne asti :) Siis on aika lopettaa tällä erää. Palataan asiaan ensi vuonna!

Onnellista joulunaikaa ja onnistunutta uuttavuotta kaikille blogin lukijoille!

Anni

Lähteet:
* Van Dijk et al (2008): Diet shift of a facultative scavenger, the wolverine, following recolonization of wolves. Journal of Animal Ecology 77: 1183–1190.
* Van Dijk et al (2008): Foraging strategies of wolverines within a predator guild. Canadian Journal of Zoology 86: 966–975.
* Van Dijk (2008): Wolverine foraging strategies in a multiple-use landscape. Thesis for the degree of philosophiae doctor. Trondheim, March 2008. Norwegian University.



perjantai 10. joulukuuta 2010

Lundin jälkeisiä puuhailuja

Hei hyvä Lukija,

Taas koitti perjantai ja älysin vasta äsken, että on minun vuoroni kirjoittaa. Voisi olla kuulumisten paikka, koskapa en ole suunnitellut mitään erityistä minkään teeman ympärille.

Lundista paluuni jälkeen Käyttämäni koejärjestely oli muutaman viikon muussa käytössä enkä siten päässyt jatkamaan omia hommiani siellä. Keskityin sen sijaan opetusvelvollisuuksiini. Sain valomikroskoopin käyttömahdollisuuksia havainnollistavan kurssityöni vedettyä kaikille ryhmille muutamassa viikossa. Nyt on meneillään työselostusten tarkistamisurakka. Se on yllättävän rankkaa puuhaa. Lähinnä henkisesti, kun ohjaajana huomaa, että opiskelija ei joko ole ymmärtänyt mitä on tehnyt, tai yrittää mennä tehtävien osalta siitä, mistä aita on matalin. Ihan kuin opettaja ei sitä huomaisi. Opettaja tuntee oppimateriaalin ja näkee kyllä, milloin teksti on otettu suoraan prujusta!

Huh, mitä avautumista!

No, opiskelijana en ole itsekään ollut yhtään sen ahkerampi tänä syksynä. Olen käynyt erästä biofysiikan kurssia, jonka lopputentti olisi ollut tänään. Lukeminen vain jäi aika huonoille kantimille... Perusopiskelijana minulla oli tapana käydä edes yrittämässä kussakin tentissä vaikken olisi lukenut tarpeeksi. Nyt jatko-opiskelijana en kehdannut mennä tenttiin huonolla osaamisella. Jätän sen suosiolla uusintaan. Kuulin jo hieman motkotusta tentistä luistamisesta, mutta ihan hyvä niin. Ehkäpä motivaatio on sen seurauksena parempi sitten uusinnan alla.

Kun koejärjestelyni vapautui muusta käytöstä, aloimme työkavereiden kanssa muuttaa sitä Lundissa saamieni neuvojen ja ehdotusten perusteella. Muutimme (tai siis työkaverini muutti) käyttämieni stimulusten luonnetta hieman sekä asensimme (=työkaveri rakensi ja asensi) systeemiin lämmittimen. En uskalla kertoa tekemisistäni netissä tämän tarkemmin ennen kuin kokeet ovat valmiit ja käsikirjoitus tehty, joten saatte jälleen jäädä puuhistani ymmälle. Tällaista tämä on, tutkijan varovaisuus... Nyt laitteiden pitäisi toimia toistensa kanssa hyvin, eli lisäkokeita on luvassa lähiviikkoina. Toivon saavani ensimmäiseen julkaisuun tarpeeksi dataa näistä käyttäytymiskokeista, että pääsisin keväällä puuhailemaan taas jotain vähän muuta.

Sitten oli tietenkin Kaamos-symposiumi! Nelli haluaa varmaan järjestäjän ominaisuudessa kertoa tapahtumasta tarkemmin, joten mainitsen vain, että esitykset olivat korkealaatuisempia kuin toissa vuonna, kun osallistuin viimeksi. Itse esittelin alustavia optomotoriikkatutkimuksiani, ja riemukseni minut äänestettiin tiistain parhaaksi puhujaksi! Työkaveritkin olivat riemuissaan, kun kiikutin palkintosuklaarasiani kahvihuoneeseen yleiseen jakoon.

Että tällaista tällä kertaa. Palaan ääneen taas uudenvuoden tietämillä.

Hyvät joulut ja sen semmoset toivottaa

perjantai 3. joulukuuta 2010

Tervetuloa Kaamos-symposiumiin!

Ensi viikolla, heti itsenäisyyspäivän jälkeen (tiistaina ja keskiviikkona 7.-8.12.), pidetään Oulun ylipiston biologian laitoksella jokavuotinen Kaamos-symposium; tänä vuonna neljättätoista kertaa. Kaamoksen tarkoituksena on esitellä biologian (ja vähän muillakin) laitoksilla tapahtuvaa tutkimusta. Niin jatko- kuin perusopiskelijat, post-docit ja professorit pitävät lyhyitä esitelmiä omista tutkimusaiheistaan. Oman laitoksen väen lisäksi paikalle on kutsuttu puhujia muualta Suomesta ja Euroopasta, tällä kertaa Helsingin, Tukholman ja Oslon yliopistoista. Lisäksi esillä on postereita, joihin on mahdollisuus tutustua keskiviikon aikana. Kaamoksen ohjelma ja muuta tietoa löytyy täältä.

Paikalla ovat myös omat kananpoikamme Nelli ja Anna, tervetuloa kuuntelemaan ja nykimään hihasta!