perjantai 29. lokakuuta 2010

Ahmalle julkisuutta

Hei!

Ahma tunnetaan huonosti. Julkisuudessa ahmasta liikkuu paljon erilaisia uskomuksia ja väittämiä, joista kaikki eivät pohjaudu minkäänlaiseen faktaan tai tutkimustietoon. Asiaan luonnollisesti vaikuttaa se, että ahmaa on tutkittu Suomessa suhteellisen vähän. Lisäksi Suomen ahmapopulaation pieni koko, lajille tyypillinen piilotteva elämäntapa ja syrjäiset elinalueet eivät ainakaan edistä lajin elintapojen tuntemusta ihmisten keskuudessa. Salaperäisestä metsien asukista on ollut helppo keksiä kaikenlaisia tarinoita, joita on kerrottu totena sukupolvelta toiselle.

Yksi tällainen uskomus on, että ahma on kömpelö lyllertäjä, joka ravintoa saadessaan ahmii itsensä palloksi, koska eläin vaan sattuu olemaan luonteeltaan ahne, ahmatti. Jokainen, joka on päässyt tarkkailemaan luonnonvaraista ahmaa esimerkiksi piilokojusta alkaa todennäköisesti epäilemään edellämainittua kuvausta lajista. Itse olen päässyt ihailemaan tutkimuskohdettani piilokojusta useaan otteeseen. Lisäksi käsitystäni lajin elintavoista ja käyttäytymisestä ovat muokanneet tekemäni havainnot maastossa seuratessani GPS-pannoitettua ahmaa tai ahman lumijälkiä. Mielestäni sana kömpelö kuvaa huonosti ahman liikehdintää. Ahmalla on toki omintakeinen tyyli liikkua, mutta tällä tavalla liikkumalla ahma pystyy taittamaan pitkiä päivämatkoja upottavassakin lumessa. Haaskalla ollessaankin ahma vaikuttaa ahkeralta kuljetellessaan lihanpalasia piiloihinsa. Puuhunkin ahma nousee hetkessä, vaikka suussa olisikin kokonainen hirvenjalka. Ja kuten olen jo aikaisemminkin todennut, ahma ei näytä olevan aivan surkea saalistajakaan.

Osa ahmaan liittyvistä uskomuksista ovat siinäkin mielessä haitallisia, että ne saattavat lisätä ennakkoluuloisia, negatiivisia asenteita eläintä kohtaan. Siksi mielestäni on tärkeää kertoa julkisuudessa uusista tutkimustuloksista. Tämä blogi toimii yhdenlaisena väylänä tutkijan ja ahmoista kiinnostuneen kansalaisen välillä. Lisäksi ahmatutkimus on päässyt viime aikoina julkisuuteen sanomalehden ja TV:n välityksellä.

Iisalmen sanomat teki ahmoista ja tutkimuksestani ison jutun, mutta valitettavasti lehden nettisivuilla on vaan pieni osa jutusta:

http://www.iisalmensanomat.fi/uutiset/yla-savo/panta-ahman-seuranta-antaa-uutta-petotietoa/610521

On myös tärkeää tiedottaa paikallisille ihmisille, että heidän seudullaan tehdään tällaista tutkimusta. Jotkut paikalliset Vieremällä olivatkin jo vähän kyselleet, ketä ovat nuo nuori nainen ja musta koira, jotka ajelevat metsäautoteitä ja kulkevat pitkin metsiä. Olipa meitä metsästäjiksikin luultu :)

Lisäksi olin viime viikonloppuna Lieksassa yrityksenä pannoittaa ahma. TV1:n Puoli Seitsemän -ohjelman toimittaja ja kuvaaja olivat myös paikalla tekemässä ahmasta juttua. Hekin olivat piilokojussa yötä kanssani, mutta valitettavasti ahma ei mennyt loukkuun koko viikonloppuna, emmekä saaneet ahman pannoitusta kuvattua. Mutta pääasia, että ahma kiinnostaa ja jonkinlainen juttu on tulossa. Vielä ei ole tiedossa, milloin kyseinen ohjelma tulee ulos.

Ahman tarkkailun kannalta varsinkin toinen kojuyö oli mielenkiintoinen. Ahma kävi mm. kerran kurkkaamassa kojun ikkunasta sisään (itse istuin samassa kohdassa ikkunan toisella puolella) kuin ilkkuen typerälle tutkijalle :) Kovasti ahma myös kierteli loukkua, mutta ei edelleenkään uskaltautunut sisään. Yritys jatkuu!

Anni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti