Kynsiä ja kynsilakkaa

Moi!

Ulosteanalyysit ovat edenneet vaiheeseen, jossa yritän määrittää ahman saalislajeja ulosteista löytyneiden karvojen, luiden yms. avulla. Tässä postauksessa kerronkin, millaista saalislajinmääritys ulostenäytteiden perusteella on.

Ahmaa pidetään yleisesti raadonsyöjänä, jonka ruokavaliosta merkittävimmän osan muodostavat muiden eläinten tappamat tai muutoin kuolleet eläimet. Tosin jos minulta kysytään, niin ahma tuntuu olevan odotettua parempi saalistaja, eikä haaskojen merkitys olekaan niin suuri, kuin uskotaan. Joka tapauksessa ahman ruokavalioon kuuluvat hirvieläimet (minun tutkimusalueillani hirvi ja metsäpeura), jänikset, linnut ja pikkunisäkkäät.

Kuten jossain aikaisemmassa postauksessani kerroin, löydetyt ahmojen ulosteet pestiin juoksevan veden alla ja siivilään jääneet ulosteen osat kuivattiin uunissa. Sen jälkeen otan aina yhden pussin (eli ulosteen) kerralla käsittelyyn levittämällä pussin sisällön tarjottimelle. Ulosteesta erotellaan NFI-partikkelit (non food item) eli esimerkiksi neulaset ja muut kasvinosat. Toisinaan ahmojenkin ulosteista saattaa löytyä kaikkea "mielenkiintoista", kuten muovia tai luoteja. NFI:n suhteellinen osuus koko ulosteen sisältämästä massasta määritellään silmämääräisesti viiden prosentin tarkkuudella.

Tämän jälkeen käydään läpi varsinainen uloste eli karvat, luunpalaset ym. ravinnosta kertovat partikkelit. Eniten ulosteissa on yleensä karvoja ja luunkappaleita. Ulosteista löytyy usein hyvin teräviä ja isoja luunkappaleita, joten ahmalla täytyy kyllä olla melko kestävä ruuasulatuskanava. Saalislajin määrittäminen tapahtuu yleensä karvojen perusteella, mutta toisinaan ulosteesta saattaa löytyä esimerkiksi linnun kynsi tai joku muu osanen, jonka perusteella lajin voi määrittää. Itsekin olen joutunut ravaamaan eläinmuseossa vertailemassa ulosteista löytyviä osasia eläinmuseon näytteisiin. Eilen kesti aika kauan määrittää erästä ulosteesta löytynyttä eläimen alaleukaa (joka ei ollut enää kokonainen, mikä vaikeutti hiukan tunnistamista). Ensin ajattelin sitä koon perusteella oravan kalloksi, mutta tutkittuani tarkemmin, havaitsin, etteivät mitat täsmää. Jäniksen kalloksi se oli liian pieni, piisamin kalloksi etuhampaat olivat liian pienet. Pikkujyrsijän kalloksi se taas oli liian suuri. Aikamme pähkäiltyämme hoksasimme verrata sitä eläinmuseolla jäniksenpoikasen kalloon, ja sehän se olikin. Tuntihan siinä vierähti...

Karvojen perusteella lajinmääritys ei ole yhtään sen helpompaa. Poikkeuksen muodostaa metsäjänis, jonka medullakuvio on ihanan helposti tunnistettavissa. Eläinten karvoissa voidaan erottaa kolme erityyppistä solukerrosta: ydinkerros eli medulla, kuorikerros eli korteksi ja pintakerros eli kutikula. Teen kahdenlaisia preparaatteja: medulla- ja suomupreparaatteja. Jälkimmäisessä tutkaillaan siis kutikulan suomurakennetta. "Ihkua" preparaateissa on se, että niiden valmistuksessa käytetään kynsilakkaa (kirkasta sentään). Enpä olisi ikinä uskonut, että työssäni joudun levittelemään kynsilakkaa päivät pitkät... Medullaprepaaraatit valmistetaan sivelemällä objektilasille kynsilakkaa, jonka päälle heitetään tutkittavat karvat ja peitinlasi. Suomupreparaateissa taas objektilasille levitetylle kynsilakalle laitetaan tutkittavat karvat ja lakan annetaan kuivua. Sitten karvat repäistään irti lasista ja tadaa, suomukuvio on jäänyt lakkaan.

No, käytännössä se ei mene noin ruusuisesti. Preparaatit eivät onnistu läheskään aina. Lakkaa saattaa olla liian paljon tai liian vähän (enhän minä osaa edes kynsiäni lakata...), karva ei aina kiinnity kunnolla eikä ulosteen karvat ole aina "sopivia" preparaatin tekoa varten. Parhaiten tuntuisivat toimivan eläimen selkäpuolen suuret karvat.

Suurin ongelma on kuitenkin eri lajien karvojen erottaminen. En ole vielä onnistunut sataprosenttisesti erottamaan hirven ja metsäpeuran karvoja toisistaan. Olen tutkinut alan kirjallisuutta ja kysellyt neuvoja aika monelta tutkijalta, jolla on kokemusta aiheesta. Erot tuntuvat olevan kovin minimaalisia ja erojen huomaaminen edellyttää onnistuneita preparaatteja. Harjoitukset siis jatkuvat, sillä arvailemaan en aio alkaa. Tuloksista en vielä pysty sanomaan muuta, kuin että aika jännältä vaikuttaa :)

Toivottavasti seuraavan postaukseni aikaan olen jo maastotöissä, yritys ainakin on kova! Kaikki riippuu siitä, kuinka reippaasti ahmat menevät loukkuihin seuraavien viikkojen aikana. Menisipä edes yksi!

Anni