maanantai 2. elokuuta 2010

Hei!

Olen ollut kesälomalla viime viikot, mutta tänään on elokuun kunniaksi palattava takaisin sorvin ääreen. Ajattelin tässä kirjoituksessa vertailla omaa tutkimustani muiden maiden ahmatutkimukseen.

Ahman levinneisyys on sirkumpolaarinen ulottuen Euroopasta Aasian halki aina Pohjois-Amerikkaan. Koska olen itse perehtynyt parhaiten Suomen lisäksi ruotsalaisten ja norjalaisten tekemään ahmatutkimukseen, keskityn tässä kirjoituksessa vertailemaan pääasiassa näitä maita.

Suomessa ahmatutkimus on painottunut Lappiin (mm. Erkki Pullaisen tutkimukset Värriön tutkimusasemalla), eikä eteläisempien metsäalueiden ahmoja, joita itse tutkin, ole aiemmin tarkasteltu ollenkaan. Ennen omaa tutkimustani Suomessa oli pannoitettu ainoastaan kolme ahmaa, eikä niistäkään saatu dataa irti teknisten ongelmien vuoksi. Suomen ahmatutkimus on siis vielä aivan lapsenkengissä.

Toisin on Ruotsissa ja Norjassa! Norjassa esimerkiksi oli vuoteen 2005 mennessä pannoitettu lähes 250 ahmaa. Tämä on toisaalta ymmärrettävää ottaen huomioon Norjalle tärkeän lammaselinkeinon, jota ahman katsotaan häiritsevän tietyillä alueilla. Onhan Suomessakin ahmatutkimus keskittynyt alueelle, jolla ahman nähdään uhkaavan paikallista elinkeinoa (poronhoitoalue). Mielestäni tutkimustarpeita ei kuitenkaan pitäisi kartoittaa pelkästään taloudellisten intressien perusteella. Vaikka metsäalueiden ahmat eivät aiheuta minkäänlaista harmia ihmiselle, koen tutkimukseni silti tärkeäksi ja tarpeelliseksi. Toki täytyy muistaa, että Norjassa ja Ruotsissa ahmakannat ovat suuremmat kuin Suomessa (Norja: ~270, Ruotsi: ~320, Suomi: ~130), mikä myös voi aiheuttaa suurempaa tutkimuspainetta lajia kohtaan.

Omassa tutkimussuunnitelmassani on joitakin samantyyppisiä tutkimuksia, mitä Norjassa on tehty aikaisemmin. Moni onkin kysynyt, miksi samat asiat täytyy tutkia uudestaan suomalaisilla ahmoilla. No, ero onkin siinä, että Norjassa kyseiset tutkimukset on tehty tunturialueen ahmoilla ja itse taas valitsen tutkimukseeni poronhoitoalueen eteläpuolella eläviä metsäahmoja. Erityisesti tutkittaessa ahman ravinnonkäyttöä sillä on väliä, minkälaisella alueella elävää ahmaa tutkii.

Olen jonkin verran ollut yhteydessä muiden maiden ahmatutkijoihin ja pidän tällaista yhteydenpitoa erittäin antoisana ja mielenkiintoisena. Olen mm. kysellyt hiukan ahman nukutuskäytännöistä ja yleensäkin kokemuksia pannoituksesta. Yksi käytännön ero Suomen ja Norjan välillä on se, että Norjassa nukutus ammutaan ahmaan helikopterista käsin ja myös osa seurannasta tapahtuu helikopteria käyttäen. Metsämaastossa toki helikopterista ei olisikaan paljon hyötyä. On kuitenkin kuvaavaa, että samalla kun Suomessa keskustellaan muutaman pelastushelikopterin tarpeellisuudesta ja rahoituksesta Norjassa liikenee useampiakin helikoptereita suurpetotutkimukseen ;)

Mukavaa elokuuta kaikille!

Anni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti