Yliopiston peruspalkoista ollaan pääsääntöisesti yhtä mieltä: ne ovat koulutuspohjaan nähden naurettavan pieniä. Niin se näyttää ammattijärjestöjen suosituksiin ja erilaisiin keskipalkkatutkimuksiin verrattuna olevan. Vuosikausia opiskelijabudjetilla elettyäni vakituiset tulot kuitenkin tuntuvat minusta edelleen käsittämättömän hienoilta. Rahaa jää joka kuukausi vuokran ja ruokamenojen jälkeen vähän käteenkin. Menoni eivät ole mitenkään hirveästi kasvaneet, nyt vain mietin ostoksia vähemmän ja budjetoin asioita vain harvakseltaan. Mitäs pienistä tuloista kun on pienet menot. Tähän tietenkin vaikuttaa se, että en omista sellaista rahareikää kuin auto, eikä minulla ole asuntolainaa. Opintolaina kyllä on, ja se raksuttaa korkoa koko ajan. Sen takaisinmaksusta pitäisi uskaltautua juttelemaan vielä tälle vuodelle… Siihen ne ylimääräiset pennoset taitavat vastaisuudessa sitten mennä. Mutta joka tapauksessa olen tavattoman onnellinen siitä, että saan pienen palkkani joka kuukausi.
Toinen ihana asia näissä savottahommissa ovat lomapäivät. Minulle kertyy ihan oikeaa lomaa, jota ei tarvitse käyttää kesätöitä tehden jottei menettäisi kattoa päänsä päältä! Miten uskomatonta! Palasin alkuviikosta kesälomaltani. Tämä viikko onkin mennyt palautuessa, mutta ei puhuta siitä. Jotenkin sitä tuntee kuuluvansa oikeiden ihmisten kastiin kun voi istua ilman paitaa pihakeinussa ja keskustella muiden töissä käyvien kanssa lomapäivistä, palkasta ja muista työjutuista. Tähän asti olen saanut oikeilta ihmisiltä vain vinoja katseita kun olen sanonut jotain tyyliin: ”No, syksyllä alkaa kuudes vuosi yliopistolla. Eikä mitään hajua siitä, millin valmistun. Kunhan tässä saan hommat kasaan.” Tuo kuulostaa varmasti siltä, että olen vain maannut vuositolkulla opiskelija-asuntosäätiön solussa ja nostanut opiskelijaetuuksia. Takuulla duunaria vituttaa. Työpaikan myötä olen lopulta kohonnut tähän ”oikea, kunnollinen veronmaksaja” -kategoriaan. Nyt minua voi katsoa vähän vähemmän pitkin nenänvartta. Paitsi että tienaan pienen ikuisuuden opiskeltuani vähemmän kuin amiksen käyneet muutaman vuoden työkokemuksen jälkeen. Säälittäväähän se on.
No joo, näin loman jälkeen minulla ei juuri ole tämän mielekkäämpää asiaa. Torakankoulutushärvelini komponenttitilaus on myöhässä, ihmiset ovat lomalla minun aivoni vielä täysin kesäajassa. Juuri nyt se ei jaksa edes harmittaa.
Nauttikaa kesästä, lukijat!
Kesäpörriäisterkuin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti