Lupailin jo viime viikolla, että kirjoittaisin seuraavalla kerralla ulosteanalyysistä, joka on siis varsin merkittävä menetelmä tutkiessani ahman ravinnonkäyttöä. Lisäksi myös myös haaskojen ja muiden ahman jäljiltä löytyvien ruokailupaikkojen perusteella voi päätellä jotain ahman ruokavaliosta. Aina ei vaan pysty sanomaan varmaksi, onko ahma tappanut ja syönyt kyseiseltä haaskalta, vai vaan poikennut katsomaan sitä jonkun muun lajin hoitaessa varsinaisen saalistuksen. Erityisesti kesällä, kun lumijäljistä ei voi päätellä, mitkä lajit haaskalla ovat vierailleet, tämä on merkittävä ongelma. Siksi ulosteanalyysi on luotettavampi menetelmä ahman ravinnonkäyttöä tutkittaessa.
Ulosteita olen kerännyt tähän mennessä seuraamalla sekä pannoitettua Eeki-ahmaa että talvella erinäisten ei-pannoitettujen ahmojen lumijälkiä. Talvella ulosteet on melko helppo havaita valkoiselta hangelta, mutta kesällä joutuukin sitten tiirailemaan melko tarkasti maata. Tässä apuna työskentelevästä koirasta onkin melkoisesti apua. Omalle 11 kuukautta vanhalle Johka-koiralle olenkin opettanut jo etsi-käskyn, joten seuraavalla maastokaudella minun ei tarvitse enää olla yksin kakkoja etsimässä :) Allaolevassa kuvassa Johka tutustuu pikkupentuna ahman jälkiin Sonkajärvellä.
Kerätyt kakat menevät pakastimeen, ja ennen varsinaista analysointia ulosteita pidetään vielä -80 asteessa käsittelyn turvallisuuden varmistamiseksi. Ennen varsinaista kakkapesua ulosteista otetaan pienet nokareet DNA-näytteitä varten. Tämän jälkeen ulosteet sulatetaan ja niitä aletaan yksi kerrallaan pesemään verkkopohjaisessa siiviläkattilassa (verkon silmäkoko 0,5 mm) (kts. allaoleva kuva).
Tällöin mm. suolen epiteelin ruskea aines huuhtoutuu pois ja jäljelle kattilaan jäävät kaikki halkaisijaltaan 0,5 mm suuremmat makrokomponentit, kuten karvat, luut ja NFI (non food item) – partikkelit, kuten hiekka ja neulaset. Allaolevassa kuvassa näkyy "pesty kakka". Tämä ahma näyttäisi syöneen jäniksen vaaleista karvoista päätellen.
Pesun jälkeen kattilaan jääneet komponentit kerätään paperipusseihin kuivatusta varten. Karvat ja muut pitää kuivattaa, jotta saalislajien varsinainen tunnistaminen mikroskooppipreparaattien avulla onnistuisi. Karvapussit ovat uunissa 1-2 vuorokautta, jonka jälkeen alkaa ahkera mikroskopointi. Mutta siitä lisää seuraavalla kerralla!
Anni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti