Aikomukseni oli alun perin kirjoitella tällä kertaa kurssien opettamisesta, mutta Anni ehti ensin. En heti perään kehtaa jutustella samasta asiasta, joten jääköön se myöhemmälle. Turisenkin sen sijaan jatko-opintoihin liittyvästä opiskelusta.
Kullakin laitoksella on omat sääntönsä ja ohjeensa jatko-opintoihin sisältyvästä opiskelusta. Yhteistä kaikille luonnontieteilijöille on tutkinnon laajuus: vähintään 150 opintopistettä (op) filosofian lisensiaatin tutkinnossa ja 240 op filosofian tohtorin tutkinnossa. Yksi opintopiste vastaa noin 27 tunnin työmäärää. Tutkinnon laajuuteen sisältyy molemmissa tapauksissa 60 op jatko-opintoja sekä opinnäyte, eli lisensiaatintutkimus (90 op) tai väitöskirja (180 op).
Varsinaisia jatko-opintokursseja on hyvin harvassa. Syy tähän on se, että jatko-opiskelijoita on harvassa ja kunkin jatko-opiskelija on käytävä omaa erikoitumisalaansa tukevia kursseja. Itse kukin meistä pääsee siis kokoamaan jatko-opintonsa omien tarpeidensa sekä laitoksen vaatimusten mukaan sieltä, mistä sopivia kursseja löytyy.
Jatko-opintojen alussa on laadittava jatko-opintosuunnitelma. Suunnitelman sisältö vaihtelee käsittääkseni suuresti eri laitosten välillä. Fysiikan laitoksella kirjoilla olevana omaan suunnitelmaani täytyy sisältyä 20-26 op:n arvosta tieteenalan erikoiskursseja ynnä jatkotutkintokuulustelu; 3-6 op:n laajuinen jatkokoulutusseminaari; 0-7 op: edestä tieteellisiä kokouksia, joista hyvitetään sen mukaan, esittääkö posterin vai suullisen esityksen ja onko kyseessä kansainvälinen vai kotimainen kokous; 21-37 op muita opintoja ja tutkimusta tukevia aine- ja/tai syventäviä opintoja, sekä harjoittelu. Tämän listan lisäksi jatko-opintosuunnitelmaan täytyy, jälleen laitoksesta riippuen, sisällyttää esim. jatko-opintojen suunniteltu aikataulu, rahoitussuunnitelma, tutkimussuunnitelma (joiden laatimisesta tulee varmasti vielä tekstiä tähänkin blogiin!) tai muita liitteitä.
Oma tilanteeni kurssien suhteen on erittäin hyvä, vaikka olen vielä varsin tuore jatko-opiskelija. Onnistuin nimittäin saamaan 30 op vaihdossa suorittamiani neurotieteen kursseja hyväksiluettua jatkotutkintooni! Näiden lisäksi minun on käytävä muutamia biofysiikan kursseja, että minut voidaan lukea biofysiikan opiskelijaksi (päivätyönihän on kuitenkin enemmän käyttäytymistutkimusta). Tieteellisten kokousten käymisen olen jo aloittanut, takana on posterin esittely kansainvälisessä kokouksessa Japanissa ja pohjoismaisessa tapaamisessa Suomessa. Opintoihin sisältyvä harjoittelu on Fysiikan laitoksella käytännössä opetushommia, joista siis kerron joskus toiste.
Tällä hetkellä käyn kahta kurssia. "Eläinten käyttäytyminen" on käyttäytymisekologian kurssi, joka toivon mukaan tukee touhujani torakoiden näkökäyttäytymisen parissa. Ainakin kurssilla näkee biologikavereita ja pääsee kuuntelemaan persoonallisia luennoitsijoita, joten tylsinä viikkoina oikein odotan luennolle pääsyä. Biofysiikalla käyn "Patch clamp tekniikat" –kurssia, jossa opetellaan kyseistä mittausmenetelmää niin teoriassa kuin käytännön laboratoriotöissä. Kurssi kuuluu syventäviin opintoihin ja on minulle vähäisistä pohjatiedoista johtuen aika työläs seurata. Periksi ei kuitenkaan anneta! Jos tulevaisuuden leivänsaantini riippuu siitä, osanko "pätsätä" vai en, niin minähän opettelen "pätsäämään" vaikka mikä olisi! Onneksi opettajat ovat tuttuja työkavereitani, heille kehtaa vähän vaikka marista jos hommat eivät lähde sujumaan. :D
Hmm, minulla on näköjään taipumusta kirjoittaa aika raskasta tekstiä. Mahtavaa, että olet jaksanut lukea tänne asti! *hymy* Kuukauden päästä ajattelin avautua tutkijakouluasioista ja vuodattaa vuolaasti niihin liittyvistä ylimääräisistä "vapaaehtoishommista", pilke silmäkulmassa toki. Sitä odotellessa, kiinnostuneet ovat tervetulleet 23.3. kahdenteenkymmenenteen Biocenterpäivään kuuntelemaan kansainvälisten huipputukijoiden luentoja kudosten korjausmekanismeista! Lisätietoa tapahtumasta löytyy täältä.
Tsirp tsirp,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti